maanantai 31. joulukuuta 2012

positiivisuuspläjäys


Vau, teitä lukijoita on tullut taas pari lisää viime kirjautumisen jälkeen! Tervetuloa lukemaan ja anteeksi hiljaiselo täällä päässä. Mulla on oikeasti loma niin täynnä ohjelmaa että en oikein itekkään tiedä miten ehdin hoitaa kaikki asiat ajallaan ennenkuin koulu taas alkaa. Tänään vietän uuttavuotta maailman parhaan porukan kanssa. Ystävät, alkoholi ja tähtisädetikut; niistä on mun uusivuosi tehty.

Joulunpyhinä lihoin varmaan miljoona kiloa, ainakin tuntuu siltä...en kuitenkaan ehdi murehtia asiaa nyt. Koulun alettua jumpat kutsuvat taas ja sain jopa yhden tytöistä puhuttua ostamaan kuukausikortti. Pian saan taas jumppailla kahden parhaan tytön kanssa, ihanaa! 

Hyvää uuttavuotta kaikille, toivottavasti tuleva vuosi on teille kaikille ihana ja antoisa! 

ps. yksi poika kutsui mut ulos syömään viikonloppuna...onneksi mennään salaattiravintolaan niin ei tarvitse ahdistua syömisestä miehen edessä niin paljon. 

lauantai 22. joulukuuta 2012

warm me up...and breathe me


Loma alkoi ja selviydyin koeviikosta kunnialla vaikka kipeänä olinkin. Lahjat paketoitu ja anettu eteenpäin. Ihanaa olla ilman stressiä vaikka oonkin mun psykologian lukuaikataulusta pahasti myöhässä, en jaksa stressata nyt.

Eilen haahuilin kaupungilla aamuyöhön asti. Kuskattiin humalaisia ja saatiin nauraa. Eräs vähemmän viehättävä tyyppi kutsui mut ystävällisesti hänen luokseen jatkoille, olin kuulemma "niin nätti tyttö", monien torjumisien jälkeen raukka kysyi että "etkö sä tykkää musta"...vedin auton oven kiinni ja vastasin kieltävästi.

Se pikkujoulutyyppi soitti mulle taas eilen...pyysi yöksi ja kun olin sopivasti sen asunnon lähettyvillä niin menin. Ei tehty mitään ihmeellistä. Se nukahti siinä sitten aika pian ja otti mut kainaloon. Tänään lähetti anteeksipyyntöviestin kun nukahti silleen yhtäkkiä. Mulla on kovin ristiriitaset ajatukset koko tyypistä...en halua ihastua koska tiedän että meistä ei ikinä tuu mitään tämän enempää.

Hauskaa joulua teille kaikille ihanille ja tervetuloa uudet lukijat  

torstai 20. joulukuuta 2012

kuulumisia sängynpohjalta


Kipeenä oleminen jatkuu, onneks sain antibioottikuurin niin pitäis pikkuhiljaa helpottaa. Huomenna alkaa loma enkä todellakaan aijo olla ainuttakaan lomapäivää yksin kotona, oon niin kypsä tähän kotona makaamiseen. Oon ollu niin loppu etten oo moneen päivään jaksanu avata edes tietokonetta. Enkä edes muista millon viimeks olin jumpassa, hirveetä.
Vaakaa en oo moikannu pitkään aikaan, tiedän että oon lihonut tai vähintään pysynyt samassa.

Tänään tuli kutsu TYKSiin tutkimuksiin mun yhden kohonneen arvon takia, pelottaa sekin. Vihaan isoja sairaaloita. Jotenkin tuntuu ihan paskalta nyt,  vaikka huomenna alkaa loma ja se on täynnä kivoja suunnitelmia tyttöjen kanssa.

Mulla on kyllä maailman parhaimmat ystävät. Ne on käyny moikkaamassa mua melkeen joka päivä kun en oo voinut lähtee kotoota minnekään. Kaverin poikaystävä kehen tutustuin vasta viikonloppuna paremmin, oli sanonut yhdelle kaverille että "Liisa on oikeesti niin mukava!", tuli älyttömän hyvä mieli kun kuulin tosta.

Rakas Joulupukki, tänä jouluna toivon:
- laihtumista -20kg kesään mennessä
- poikaystävän
- kissanpennun

Toiveet on tärkeysjärjestyksessä. Oon ollut tosi kiltti.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

helvetin hienoa


Alkuviikosta mulla todettiin virtsatieinfektio ja nyt on kurkku täynnä peitteitä ja kaulan imusolmukkeet muistuttaa lähinnä pingispalloja, niskan lihakset kipeät sekä kuumetta. Huomenna hakemaan sitten toinen antibioottikuuri, päässy tosta vanhasta vielä edes eroon, saatana. Ja jottei vaan kävis tämä elämä liian helpoksi niin mulla on koeviikko! En mä voi olla kokeista pois ja uusintakokeissakin voi suorittaa max 2 koetta.

ps. se pikkujouluista mukaan tarttunut jätkä soitti taas perjantaina. Pyysi mua sinne yöksi ja olisi tullut oikeen kotiovelta asti hakemaan, en kuitenkaan mennyt. Hyvä vaan, muuten oisin tartuttanut tän kurkkupaskan siihenkin. Se on soittanut mulle kahden viikon aikana 3 kertaa.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Ollaanpas nyt rehellisiä


Elikkäs nykyinen paino minkä paljastamista oon lykännyt kokoajan koska hävettää vitusti ja liikaa. Aamupaino oli 82,4kg. Rehellisesti luulin sen olevan enemmän koska en oo kahteen viikkoon tehnyt muuta kuin syönyt, ryypännyt tai maannut kotona/kaverilla. Kesän lopulla mun ja exän eron jälkeen paino oli 78kg, no mutta sen siitä saa kun ruoka on hyvää ja syöminen kivaa

Tänään kuntosali, oli ahdistavaa olla siellä ainoana naisena. 15min crosstrainer, 15min semmonen jännä polkulaite mikä kuluttaa tosi hyvin, 10min kuntopyörä ja loput 20min painoja ja vatsalihaksia. Oon kyllä maailman surkein kuntosalillakävijä...en osaa tehdä niissä laittessa mitään joten yleensä vaan poljen crosstraineria tai kuntopyörää.

Hei jos teillä lukijoilla on jotain hyviä, terveellisiä reseptejä jotka ootte kokeneet hyviksi niin saa jakaa niitä tonne kommenttiboksiin! Koitan kovin miettiä jotain terveellisä ruokia mitä voisi tehdä kun tulee koulusta kotiin mutta pää lyö ihan tyhjää.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

mä en voi käärii sua kultaan, mutten myöskään unohtaa


Viikko vierähtänyt taas viimeisestä tekstistä. Arkipäivisin oon liian väsynyt tekemään mitään ja viikonloppuisin oon ulkona vuorokauden ympäri. En ole käynyt tällä viikolla kertaakaan jumpassa, en ole liikkunut yhtään. Syömiset on mennyt pisin helvettiä ja rahaa on kulunut roskaruokaan ja herkkuihin ihan liikaa. Huomenna bodycombat ja lopetan tän mun säälittävän läskeilykierteen. Kitisen kokoajan että oon liian iso niin ehkä olis oikeasti aika tehdä asialle jotain.

Viimeviikonlopun hoito soitti mulle alkuviikosta ja pyysi sinne yöksi, en mennyt. Soitti uudestaan eilen ja menin. Helvetin kännissähän se oli kun sinne menin ja ei jäänyt epäselväksi miksi se mut sinne kutsui. Jonkinlaista masokistisuutta tä vissiin on kun ihan suostuvaisin mielin toimin sen kännipanona sillon kun ei muualta saa. Tai siltä ainakin tuntuu.

"huomenta"
"huomenta"
"mä alan lähtemään kotio..."
"okei"
"moikka"
"moikka. kiva ku kävit"
"mm"

Panokaverina kelpaan vallan hyvin, mutta jonain vakavana sitten en. Miehet...sdfölefktgtåeäg

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

moraalikrapula ja heikotus


Pikkujoulut, liikaa viinaa, hyvännäköinen ja tatuoitu mies, miehen luo yöksi. Olisin voinut olla vähän vähemmän humalassa ja jättää tuon miehenkin ehkä väliin. Morkkis.

torstai 29. marraskuuta 2012

Lahossa mittapuussa riiput se on kellukeesi


Kävin siellä lääkärillä ja se määräsi mulle lääkkeitä joita voin ottaa aina kun siltä tuntuu, en halua sen tarkemmin määritellä mitä lääkettä sain. Eihän ne lääkkeet sosiaalisiin pelkotiloihin auta, oireisiin vain. Parempi kai sekin kuin ei mitään.

Puhuin pitkästä aikaa yhden pojan kanssa ketä oli kiinnostunut musta mutta torjuin sen aijemmin. Nyt kuitenkin kaduttaa, sillä on jo juttua toisen naisen kanssa. Mutta niinhän se menee, aina himoitsee sitä mitä ei voi saada.

Unohdin kertoa, että viikonloppuna näin hetken aikaa sitä poikaa ketä oli mun luona muutamia kertoja yötä pari kuukautta sitten...se baaristä löydetty "yhden yön tuttavuus". No se sitten koitti lähestyä mua, silitti hiuksia ja pussaili. Tuntui niin väärältä mutta samalla niin hyviltä. "Haittaaks tä sua jotenkin?" en tiedä, mutta en halunnut lopettakaan.

Nyt se vihjailee tapaamista. Seksiähän se vaan haluaa, mitäs muutakaan. En sais puhua sille mutta äääh. Tulipas taas miespainoitteinen postaus, anteeksi.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Sometimes I think that it's better to never ask why


Lähdin tänään kesken koulupäivän kotiin. Menin puolijuoksua bussipysäkille ja otin bussin kotiin. "Tää bussi menee aika ison mutkan kautta jos keskustaan haluat". Ei haittaa yhtään. Kotona ei ole ketään, ensin ajattelen mennä suoraan nukkumaan mutta nälkä huutaa mahassa, jääkaapille...lähes tyhjä. Vetäisin sitten mahan täyteen makaroonia niin että nyt vielä illallakin turvottaa ihan kiitettävästi. Pastamättösession jälkeen nukkumaan, nukuin kolme tuntia, hyvästi yöunet...taas kerran.

Mun parhaalla kaverilla (jos sitä siksi voi enää edes kutsua) on joku ongelma mua kohtaan. Pistää elämänsä risaiseksi ja välillä on sellasia kausia ettei se välitä oikein mistään vaikka sillä on elämässä kaikki ihan helvetin hyvin. Ollaan sen kanssa ehkä liian erilaisia. Onneksi mulla on mun ihanat tytöt, maailman parhaimmat tyypit.

Se on jännä miten paljon voikaan ahdistaa koulussa, miten pitkältä tuntuu istua 70min yksin takapulpetissa ilman yhtään kaveria koko kurssilla.

Huomenna koulun lääkärille puhumaan mun sosiaalisista pelkotiloista, en haluaisi. ps. olen vältellyt vaakaa koko viikon, huomenna pakko mennä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

But just because it burns doesn't mean you're gonna die


Viikko taas vierähtänyt ja tuntuu etten ole saanut mitään aikaan. Laihtuminen tuntuu junnaavan paikallaan vaikka käyn väh. 3krt viikossa jumpassa, syön vaan niin paljon sitten vissiin. Olisi kiva omistaa se kuuluisa itsekuri.

Tein itselleni kännykään kalenteriin laihtumissuunitelman, kilo pudotusta per viikko siihen asti kunnes painan 70kg, siitä eteenpäin 500g pudotusta per viikko lakkiaisiin asti. En todellakaan kehtaa tämän kokoisena olla mekossa omissa ylioppilasjuhlissa. Ja olisi kiva ensi kesänä mennä rannalle bikineissä, tänä kesänä olin bikineissä ainoastaan omalla takapihalla ja rannalla ollessa vaatteet pysyi visusti päällä.

Pitäisi exänkin uudella kämpällä käydä kahvilla jokupäivä, en todellakaan odota innolla sitä. Ennen vuoden vaihdetta en kyllä ole menossa, aion laihtua vielä mooonta kiloa ennenkuin menen sen luo. Haluan näyttää sille että "hahhaa mäpäs olen saanut itseäni vaan parempaan kuntoon eron jälkeen ja sä oot vaan rumentunut" (Näin exän vilaukselta paripäivää sitten ja se oli oikeasti rupsahtanut ihan huolella).

Nomutta juu, ei sen kummempia kuulumisia. Mun arkipäivät kuluu nyt koulun ja jumppien parissa, raskas jakso menossa. Tänään oli bodycombat ja huomenna zumba.

maanantai 19. marraskuuta 2012

sometimes i feel sometimes i don't


MyFitnessPal:iin merkattu syötyjä kaloreita 1222kcal, nettokalorit 708kcal. Kiitos bodycombatin tuo päivän lopullinen kalorimäärä näyttää ihan hyvältä.

Eilen illalla oli ihan hirveän paska fiilis. Itkin pitkästä aikaa ja tunsin itseni niin huonoksi, kelvottomaksi, rumaksi. En saanut unta ja koulussa olo oli pääosin ihan hirveä. Mä vain niin odotan että koulu loppuu, kaksi jaksoa enää niin pääsen tuolta pois.

Ei irtoa tekstiä...haluaisin niin paljon jonkun ihanan pojan vierelle. Tuntuu että sekoan tähän tietynlaiseen yksinäisyyteen, vaikka mulla onkin paljon ihania ystäviä ympärillä. Mutta ei se ole sama asia.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

i'm not good at anything


Anteeksi pitkä hiljaiselo, syynä yksinkertaisesti koulu ja kaikki muu paska mikä uhkaa viedä mun mielenterveyden mennessään. Koulussa on ihan liikaa kaikkea...seuraavat ylppärit ja yhteishaku lähestyy uhkaavan nopeasti. Stressiä siitä pääsenkö ikinä yliopistoon lukion jälkeen. Terveisiä vaan YTL:n kusipäille jotka laskitte englannin ylppäriäni yhdeksällä pisteellä. Tuntuu että oon vaan niin surkea kaikessa mihin ikinä ryhdynkin. Onko musta mihinkään? Tiedän tarkalleen mitä haluan opiskella lukion jälkeen mutta pääsenkö ikinä sinne...entä jos en vain ole tarpeeksi hyvä. En tiedä mitä teen jos se en toisenkaan hakukerran jälkeen pääse. Mitä jos? Se on se iso kysymys mitä olen pyöritellyt päässäni viimeisen viikon.

Laihtuminen? Laihdun, lihon takaisin, laihdun, lihon takaisin. Kamalaa jojoilua mutta pistän sen täysin tämän viikon stressin piikkiin (vaikken saisi). Kaiken tän ajatusmyrskyn keskellä en oo ehtinyt uhrata monta ajatusta sille mitä pistän ja mitä en pistä suustani alas. Latasin kuitenkin kännykkääni MyFitnessPal nimisen sovelluksen missä voi pitää kirjaa päivän kaloreista, painon laskusta, liikunnasta yms. Kätevä ohjelma tällaiselle kännykkäaddiktille. Kiitos Keshalle vinkistä!

maanantai 12. marraskuuta 2012

oh boy, you're so sweet


Kävin tänään aamulla vaa'alla ja oon lihonut ihan vitusti liikaa, no eipä siinä, ihan ymmärrettävää jos viimeisen viikon ruokavalioon on kuulunut vaaleaa leipää, pastaa, mäkkiruokaa, pitsaa, popcornia....list goes on.

Niin ja se haaste, koitan tän viikon aikana pudottaa mahdollisimman paljon painoa, en nyt mihinkään paastoon ryhdy koska se on mahdotonta koulun takia (en voi olla arkisin syömättä aamupalaa ja kouluruokaa koska muuten jäätävät mahamurinat oppitunneilla). Vähäisten syömisten lisäksi käyn tietty jumpissa niinkuin aina.

Pakko laihtua, pakko. Mietin varmaan lähemmäs sata kertaa päivässä mun kroppaa, koulussa varsinkin. "Miten isolta näytän muiden silmissä. Pitääkö toi mua lihavana. Hyi mun vatsamakkaroita kun istun, pakko pistää paita paremmin että ne ei näy niin hyvin. Oon lihavempi kuin hän...ja hän ja hän."
Aina syömisen jälkeen kaduttaa, oli se sitten hapankorppua tai pullaa. Ajattelen vain miten olisin lähempänä laihuutta jos olisin jättänyt senkin syömättä.

Sain tietää että yksi tyyppi on ilmeisesti ihastunut muhun, ahdistavaa. Se tyyppi on mukava, ihana...kaikkea. Silti ahdistaa, en osaa olla tämmösessä tilanteessa. En uskalla puhua sille koska pelkään olevani päällekäyvä, ahdistava, ärsyttävä. Toisaalta mietin myös että onko toi koko juttu koko vitsi...miksi se olis kiinnostunut musta, en nää mitään syytä.

Huomenna englannin esitelmä luokan edessä...onneksi on betasalpaajia vielä lähellä niin vedän sen niiden voimin. Toivottavasti se hillitsee jännityksen näkyvät oireet taas yhtä hyvin kuin viimekerralla.
Tarviin nyt paljon onnea...kaikessa.

torstai 8. marraskuuta 2012

motivaatiokuvia





Ei mitään kerrottavaa, tyydyin pelkkiin thinspo kuviin. Viikonlopun aikana tuun kertomaan teille yhdestä haasteesta mitä suoritan ensiviikon aikana. Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

puuttuva palanen


Jestas miten voinkaan vihata itseäni nyt, taas. Makaan sängyllä sipsipussi vierelläni minkä vartavasten pyysin äitiä ostamaan. Miksi? Koska teki mieli. Onko mun nälkä? Ei, mutta syön silti.

En tiedä mitä teen. En osaa syödä oikein. Välillä on niitä päiviä kun syön normaalisti mutta sekin ahdistaa. Olisinpa niin vahva että pystyisin hillitsemään itseni ja syömään sen 500kcal per päivä, sitten ei tarvitsisi joka ilta miettiä "söin tänään taas likaa". Voisi olla tyytyväinen itseensä. Huomenna jumppaan ja perjantaina myös. Perjantaina kahteen jumppaan peräkkäin. Pian alkaa uusi jakso, en jaksaisi mutta toisaalta sitten joudun taas käymään koulussa ahkerasti enkä vaan makamaan kotona ahmien samalla kaikkea paskaa.

Mä haluaisin niin kovasti jonkun ihanan pojan mun elämään, poikaystävän. Mutta kuka rakastuisi läskiin.

lauantai 3. marraskuuta 2012

weekend


Eilen bodypump ja zumbatunti putkeen. En muista millon viimeksi olisin urheillut 2h putkeen. Vaikea kuvitella että vielä puolivuotta sitten vihasin liikuntaa. Tai oikeastaan luulin vihaavani. Luulin etten jaksais liikkua mutta todellisuudessa jaksankin, kannatti yrittää. Nyt on pakarat ja takareidet kuin tulessa eilisen jäljiltä...mutta hyvällä tavalla.

Eilen sain tutustua paremmin muutamiin kivoihin ihmisiin. Kaksi poikaa oli tosi sulosia. Mulla on tapana haroa hiuksiani aika paljon koska ne on niin pitkät ja sitten toinen poika sanoi "ei sun tarvii laittaa niitä sun hiuksia, ne on ihan hyvin ja oot tosi kaunis...ei sun tarvii huolehtia miltä näytät". Se oli muutenkin niin mukava.

Toivottavasti tänään ois taas hyvä päivä. Nään yhtä ihanaa tyttöä ja mennään juhlimaan.


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ahneus ja pelko


Popcornia, tummaa pastaa, normaalia leipää, pätkis karkkeja ja kaksi palaa pannukakkua. Näistä on mun tämänpäivän syömiset tehty. Vaikka liikuntainto on kasvanut on myös ruokahalu kasvanut sen mukana ja en halua sitä. Maanantaina ja tiistaina zumbaa, huomenna ja perjantaina bodypump. Voisi kokeilla mennä kahdelle ryhmäliikuntatunnille peräkkäin, katsoa josko jaksaisin vetää kaksi putkeen.

Jumpissa kaikki laihat tytöt varmaan ihmettelee kun olen käynyt siellä jo yli kuukauden ja silti en laihdu mihinkään. "Toihan vaan lihoo, mitä ihmettä se täällä oikeen yrittää". 

Olen huomannut, että mulla on ihan outoja pelkotiloja. Pahin niistä on se jos joudun olemaan meidän talossa yön yksin. Ennen sänkyyn menoa tarkastan että kaikki ulko-ovet ovat lukossa, pistän lähes jokaisen asuntomme valon päälle ja verhot kiinni. Sitten menen omaan sänkyyn ja suljen huoneen oven. Menen nukkumaan valot päällä mutten uskalla pistää silmiä kiinni. Pelkään että joku murtautuu meille ja tekee jotain pahaa, järjetöntä ja hyvin epätodennäköistä mutta silti. Tollasissa tilanteissa nukun yleensä vain pari tuntia yössä koska pelkään niin paljon. Pälyilen ympärilleni ja rintaa puristaa. Kesällä pitäisi muuttaa omaan asuntoon enkä tiedä miten selviän tämän pelon kanssa silloin...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

i hate you


Paska päivä. Oon vaan ollut kotona ja sen yhden kerran kun astuin tänään ovesta ulos ihmisten ilmoille niin näin exän...oon nähnyt sen viimeks heinäkuussa. Ja mä en yhtään tykännyt nähdä sitä. Moikkaamisen jälkeen jatkoin matkaa ja aloin nauramaan. En tiiä oliko se joku suojareaktio koska musta ei tuntunut yhtään hyvältä nähdä sitä. Se tuntui ahdistavalta, siltä että tekisi mieli pyyhkiä koko tapahtuma mielestä.

Kaiken lisäks näin exästä paripäivää sitten unta. Oltiin siinä taas yhdessä ja se puhui mulle niin kauniisti. Unessa mietin mielessäni "en saa tehdä tätä, en saa langeta tohon ihmiseen uudestaan". Sitten tajusin kesken unen että "tähän on vaan unta" ja sitten heräsin. Suojasikohan mun mieli mua siltä etten näkisi tollasia unia? Mulla oli tajuttoman paska olo ton unen jälkeen. Mä vaan vihaan sitä ihmistä niin paljon, sitä mitä kaikkea se pisti mut käymään läpi. Ja vaikka nyt oonkin vahvempi ja onnellinen niin silti se ihminen saa kylmät väreet kulkemaan mun kehon läpi, huonolla tavalla.

Ja toi yks toinen jätkä vois vähän miettiä mitä suustaan päästää. Voi vittu sentään.

torstai 25. lokakuuta 2012

Infect me with your love, fill me with your poison


Anteeksi hiljaiselo...mulla on ollut niin paljon tekemistä ja olen lähinnä roikkunut kaverin luona aamusta ja yöstä toiseen. Ei mulla oo ollut edes mitään mistä kirjoittaa. Kaikki on tasaista, tylsää. Syömiset on mennyt paskemmin kuin pitkään aikaan. En ole herkutellut mutta ruokaa on silti tullut syötyä ihan liikaa ja sen kyllä näkee tästä turvotuksesta ja kaikesta. Mulla ei vain oo motivaatiota nyt oikein mihinkään, paitsi liikuntaan. Paikat on ihanan kipeät eilisen bodypumpin jälkeen.

Sunnuntaina tuli pitkästä aikaa sellainen romahdus fiilis...sellainen kun haukkoo henkeä itkien sängyllä ja tuntuu että pää räjähtää. Puhuin yhden pojan kanssa kenen kanssa meillä on vähän hassu menneisyys...se on aina omalla tavallaan vetänyt mua puoleensa. Sain kuulla, että kun nähtiin jokunen viikko sitten, niin se halusi yrittää jos saisi vanhat tunteensa mua kohtaan takaisin...se oikeasti halusi yrittää. Muttei ne tulleet. Ja lopulta se olin vain minä kenelle ne vanhat tunteet tuli takaisin. Tuntuu paskalta ja riittämättömältä.

tiistai 16. lokakuuta 2012

i could really use a wish right now


Eihän se viimeviikon baarisäätö mitään vakavaa halunnut. Ei haittaa, en tiedä oltaisko loppujenlopuksi tultu tarpeeksi hyvin juttuun...se oli ehkä vähän liian vakava mun makuun, ei saanut mua nauramaan niinkuin miehen pitäisi. Ehkä mun pitäis unohtaa noi miehet hetkeksi ja vaan rellestää hetki, keskittyä itseeni. Tänään ainakin omistan iltani ihanalle naispuoliselle kaverilleni ja alkoholille. Ja tietty baarille ja tanssimiselle. Kaiken ohella pitäisi muistaa laihtuakin...ei ole siltä kannalta mennyt kovin hyvin viimepäivinä. Onneksi liikunta pelastaa, jalat kipeänä eilisestä jumpasta.

Mä olen vihdoin tajunnut että kaikesta huolimatta mä olen paljon onnellisempi ilman exää. Kaverit sanoo että oon onnellisempi ja niin mä olenkin. Ja kaveri sanoi mulle jumpassa että olen laihtunut. "Sä et todellakaan oo läski, vaiks tiiän et ite ajattelet niin, mut et silti ole"...noi sanat ahdisti samaan aikaan mutta tuntui myös hyvältä. Toisaalta mun koko ahdistaa itseäni enkä lopeta laihtumista ennenkuin oon tyytyväinen.

lauantai 13. lokakuuta 2012

mua viedään


Maha täynnä pastaa...ahdistaa. Siihen päälle vielä kermakarkkeja ja sipsinrääppeittä. Vittu mä olen tyhmä. Mulla on jääkaapissa maailman parasta salaattia ja sen sijaan söin tollasta paskaa. Ja aamulla unohdin käydä vaa'alla...turha sinne on enää mennä kun näyttäis kuitenkin ihan kamalia lukuja ton ahmimisen jälkeen ja ahdistuisin vaan entistä enemmän.

Viimeviikon baarisäätö tulee meille ilmeisesti taas tänään. Sekin ahdistaa. Kysyin siltä että missä me nyt mennään ja että ollaanko vaan kavereita vai jotain enemmän niin sain vastaukseksi "katsotaan :)". En tiedä miten pitäis toimia. En todellakaan halua olla sille mikään vakiopano. Haluan olla joko pelkkä kaveri tai sitten jotain vakavaa. En mitään siltä väliltä, en mikään friend with benefits säätö. Pää hajoaa...oon niin huono tällasessa.

torstai 11. lokakuuta 2012

sori, taas miesjuttuja


Viimeviikon baarisäätö oli mun luona yötä. Niinkun miehet yleensä, siitäkään ei ota selvää mitä se haluaa. Okei, harrastettiin seksiä, mutta tehtiin paljon muutakin. Aamulla töihin lähtiessä halasi mua ovella ja suuteli. Toivotin hyvää työpäivää. Aijon puhua sen kanssa tänään ja yritän selvittää missä mennään. En tajua näitä mun mieskuvioita. Eilen taas yksi poika kenen kanssa on yhteistä menneisyyttä otti yhteyttä, tavallaan kutsui itsensä mun luo kahville. Ihan kiva nähdä sitä pitkästä aikaa, toivon vaan ettei sillä ole mitään sen kummempaa mielessä koska en halua hänestä enää mitään enempää kuin kaverin, vaikka joskus olinkin korvianimyöden ihastunut siihen.

Jottei tästä tulis mikään "Liisan miesasiat" blogi, niin vähän painojuttuja seuraavaksi. Aamupaino tänään 78,5kg, ihanaa mun paino laskee sittenkin! Oon kyllä liikkunutkin tällä viikolla jokapäivä. Maanantaina bodypump, tiistaina zumba ja eilen taas bodypump. Tänään pitäisi taas mennä johonkin jumppaan. Rakastan liikuntaa!

maanantai 8. lokakuuta 2012

lakanoissani tuoksuu sinä


Kaikki on niin outoa just nyt. Se perjantain yhden yön tuttavuus otti muhun yhteyttä ja haluaa nähdä uudestaan, se on jutellu mulle joka päivä ja ollaan puhuttu ihan arkipäiväsistä asioista...se pitää mulle tekstiviestitse seuraa kun oon iltasin yksin kotona. Tietty voin nähdä sen uudestaan, olihan se tosi mukava tyyppi. Mietityttää vaan se hänen motiivi miksi haluaa nähdä mut uudestaan...en halua mitään petipuuhia enää.

Ja lisää miesasioita. Yksi ihana poika on tehnyt tavallaan comebackin. Meillä on joskus ollut jotain säpinää mutta se koko juttu lahosi käsiin. Nyt ollaan alettu taas puhua toisillemme ja se oli eilen mun luona. Puhuttiin, katottiin leffaa ja se piti mua kainalossa leffan ajan...silitti hiuksia ja otti tiukempaan otteseen kun pelästyin leffan tyhmiä zombeja. Oon niin hämilläni...en tiedä mitä ajatella tai tehdä.

Paino tällä hetkellä 79,2kg. Ensiviikon maanantaina pitäis olla 78kg.

lauantai 6. lokakuuta 2012

huhhuh


Eilinen oli kaikessa sekavuudessaan ja viinanhuuruisuudessaan mahtava päivä. Oon saanut uusia kavereita ja tuntuu että asiat olis taas aika hyvin...ainakin pienen hetken. Tän päivän krapulasyömiset ahdistaa (heseruokaa) ja huominen aamupaino pelottaa.

Eilinen baarireissu päättyi lopulta siihen että löysin itteni kaupungin toiselta laidalta jatkoilta muutaman kaverin ja parin tuntemattoman jätkän kanssa. Yö tuli vietettyä yhden miehen vieressä ja yksi asia johti toiseen. Ei ole edes morkkista, vaikka ehkä pitäisi. Oli aika ihanaa nukahtaa sylikkäin ja herätä pusuihin, vaikka tä tyyppi olikin vaan yhden illan tuttavuus.

perjantai 5. lokakuuta 2012

mä en jaksa


Mä en vittu jaksa tätä paskaa. Vaaka näytti äsken 80,2kg eli olisin lihonut eilisestä 200g vaikka söin vähän päälle 1000kcal ja kulutin n. 100kcal?! Tä on niin vitun turhauttavaa oikeesti. Mitä helvettiä mun pitäis tehä että saan painon putoamaan!? Mitä mä teen väärin? Vaihdoin vaakaan paristot mutta samaa lukua näytti. Mä yritän parhaani mukaan syödä terveellisesti, lopettanut lähes kokonaan normaalin leivän syönnin, en herkuttele, pidän päivän kalorivajeen korkealla ja silti mä vaan lihon. En vittu jaksa.

torstai 4. lokakuuta 2012

"kelpaat kelle vaan"...ja paskat


Taas syötynä vähän päälle 1000kcal, liikaa. 2 ja ½ sämpylää, näkkileipä, kaksi palaa kuivatettua varrasleipää, kanasalaattia ja kaakaota. Kaakao on yksi pahe, juon sitä tosi usein vaikka siinä onkin ihan helvetisti kaloreita. Musta tuntuu etten edes osaa enää laskea kaloreita kunnolla. Lasken niitä ihan vaan huvikseni samalla kun merkkailen liikkumisia kiloklubiin.

Ei oo oikeen mitään kirjotettavaa. Vaaka näytti tänään tasan 80kg. Vituttaa, tuntuu että paino putoaa ihan hullun hitaasti. Kaikki tuntuu nyt jotenkin niin turhalta ja olo on aika turtunut. Huomenna menen kaverin kanssa baariin muttei jotenkin oo yhtään fiilistä lähteä...vaatekriisi ja kaikkea. Kyllä se fiilis huomenna vielä tulee kun saa pullon auki. Mielummin vietän perjantain hyvässä seurassa juhlien kuin yksin kotona kyhjöttäen.

Sen jälkeen kun nähtiin hoitsupojan kanssa niin se on pitänyt muhun tosi kehnosti yhteyttä. Oon koittanut kysyä että missä vika mutta vetoaa vain kiireisiin, tiiä sitten. Musta tuntuu että sen kiinnostus lopahti siinä kohtaa kun näki mut livenä ja pettyi varmaan ihan helvetisti mun ulkomuotoon. Ihan ymmärrettävää.

Tervetuloa uudet lukijat

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

girl with a blue eyes


Mun päivien aikaset tuntemukset on niin sekasia ja oon ihan hukassa kaiken sen kanssa mitä mun pään sisällä pyörii. Päivisin oon yleensä aika ilonen ja pirteä, kun taas iltasin ahdistaa ja itkettää. Usein ennen nukahtamista itkenkin. Kaikki on jotenkin vaan niin sekasin, vaikka mulla onkin kaikki hyvin, kai. Tuntuu vaan etten oo minkään arvoinen. K ei ole pitänyt muhun mitään yhteyttä yli viikkoon, mä olin tyhmä kun oletin että se haluis olla vielä kaveri ja jutella mun kanssa niinkuin ennenkin. Ilmeisesti se lähetti kaikki ne ihanat viestit vaan päästäkseen sänkyyn, well played. Vituttaa ihan uskomattoman paljon sen käytös, vituttaa että oon aina näin sinisilmänen, aina.

Tänään on mennyt ihan hyvin. Syötynä n.1070kcal, kulutettu liikunnalla 510kcal, nettokalorit 560kcal. Mä haluan vaan tän painon putoamaan ja tein mun kalenteriin pieniä suunnitelmia siitä kuinka paljon laihdun ja missä ajassa ymsyms. Liikunta tuntuu niin ihanalta ja voisin käydä jumpissa vaikka jokapäivä, harmi vaan etten saa niin usein jumppakaveria. Yksin en uskalla/kehtaa vielä mennä. Tänään salilla näin meidän koululaisia hyvännäkösiä jätkiä ja samaan aikaan yhden vanhan säädön...voi paska.

lauantai 29. syyskuuta 2012

fuck you world


Vaaka näytti tänään aamulla niin hirveää lukua että kiroilin ääneen ja kömmin takaisin sänkyyn pakoon ahdistustani. Siis 80,2kg ?!?!? Mitä vittua oikeesti! Miten toi on mahdollista, että viimeviikon sunnuntaista olisin lihonut melkeen 2kg?! Tekisi mieli hakata päätä seinään, en tajua mun kehoa. Miksimiksimiksi?

Vihaan tällä hetkelle jokaista osaa mun kehossa. Hiukset on likaiset, naamassa on näppylä, PAINAN VITUSTI LIIKAA, läskiä jokapuolella. Mitä teen ton painon kanssa...miten paino on voinu nousta noin paljon vaikken oo ahminut kertaakaan tai herkutellut. Elämä on niin epäreilua.

Enkä päässyt tänään edes salille. Illalla menen ulos juoksemaan, kävelemään, ihan mitä tahansa että saan tän painon tippumaan. Tollanen painonnousu ei vaan käy. Ihan sama vaikka mun paskat polvet huutais hoosiannaa niin minähän juoksen.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Sweat is fat crying


Nyt on kuukauden salikortti hankittu ja tänään olin ensimmäisellä ryhmäliikuntatunnilla ja voin sanoa että hiki virtasi! Kyllä huomaa miten rapakuntoon oon itseni päästäny. Tunnin jälkeen olin niin järkyttävän näköinen että säälin jokaista joka näki mut sen tunnin jälkeen. En muista milloin viimeksi oisin ollut niin ruma, hyi saatana. No tärkeintä että kalorit paloi.

Huomenna ajattelin mennä kuntosalille polkemaan crosstraineria ja kuntopyörää. Jotenkin vaan hävettää mennä sinne yksin...tuntuu että kaikki ajattelee mut nähdessään "mitä tommonen pullukka täällä tekee...luuleks se tosiaan laihtuvansa". Ja varsinkin kun siellä on semmosia langanlaihoja tyttöjä ja lihaksikkaita miehiä...yyh.

Näin hoitsupoikaa ekaa kertaa edellispäivänä. Oli kivaa, ajeltiin pitkin kaupunkia, poltettiin tupakkaa ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Se sai mut nauramaan ja oli muutenkin hyvä tyyppi. Ja olihan se hyvännäköinenkin. Toivon että nähtäis uudestaan, saa nähdä. K:sta ei ole sen koommin kuulunut, enkä itse jaksa roikkua ja yrittää väkisin jutella. Jos tulee juttelemaan niin kiva juttu, jos ei niin olen vain pettynyt. Ei pitäisi odottaa liikoja, onhan hän kuitenki vain mies.

tiistai 25. syyskuuta 2012

urheilumotivaatio


Syömiset menny vaihteeksi päin persettä, onneksi urheilumotivaatio on korkeamalla kuin koskaan! Mulle tulee huono omatunto ihan "normaalin" ruoan syömisestäkin. Kaduttaa että söin iltapalaksi kolme hapankorppua koska ei ollut edes nälkä. Miksi siis söin ne? No niimpä niin, en tiedä. Tänään oon syönyt 5 hapankorppua ja take-away annoksen kiinalaista (n. 800kcal tossa kiinalaisessa?). Miksen vain osaa syödä vähän. Toisaalta oon tyytyväinen etten oo koskenut kertaakaan meidän pakkasessa oleviin jäätelöihin. Siellä on valehtelematta kuutta eri lajia jäätelöitä ja myös yhtä mun lempijätskeistä.

Mulla on kyllä jonkinlainen motivaatiovaihe päällä. Jaksan panostaa kouluun ja ostin itselleni salijäsenyyden mihin sisältyy ryhmäliikuntatunnit. Ensimmäinen jumppatunti olisi ylihuomenna spinningin muodossa, ihanaa! Sen jälkeen voisi mennä vielä hetkeksi rehkimään salille mikäli pystyy. Oon niin innoissani tästä liikunnan alottamisesta! Tuntuu että menee muutenkin aika hyvin, kai. Mieshuolet tietty on samoissa uomissaan kuin ennenkin mutta no can do. Tietty edelleen mulle tulee viikoittain niitä surukohtauksia millon vaan itken ja mietin kaikkea paskaa...en tiedä mistä se edes johtuu. Kai mun pää on vaan vähän sekasin vieläkin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

i need someone


Paino tippunut viikonlopun aikana -800g, paino nyt siis 78,5 kg. Kaveri sanoi mulle viikonloppuna yhtäkkiä "Liisa muuten, sä oot paljon elämänilosempi nyt kun et oo enää exän kans yhessä". Olin tosi hämmästynyt. Ehkä mä tosiaan jollaintapaa olen nyt kun alan pikkuhiljaa pääsemään siitä ihmisestä yli. Sen kanssa sai kokoajan pelätä. Vaikka oonkin nykyään tavallaan onnellinen niin silti mulla on viikoittain tosi synkkiä hetkiä itteni kanssa, mielialat ja olotilat vaihtelee tosi paljon. Tuntuu etten osais päättää meneekö mulla hyvin vai ei?

Tänään syöty: 4kpl hapankorppuja ja 2kpl tortilloja. Kuulostaa kauheen paljolta...

Tuntuu että olis kauheesti kaikkea mistä pitäis puhua teille, mutten saa kirjoitettua mitään. Ehkä parempi hautautua peiton alle kuulokkeet korvilla. Nukahdan varmaan jonkun lällyn rakkauslaulun tuudittamana.

lauantai 22. syyskuuta 2012

friends with benefits


Eilen oli tosi kiva päivä ja tän päivän olosta kyllä tietää juoneensa. Kello on pian seitsemän illalla ja mulla on vieläkin krapula. Nähtiin eilen K:n kanssa, tai oikeastaan vietettiin yö yhdessä. Puhuttiin ja päädyttiin siihen tulokseen että ollaan ihan vaan kavereita jotka nyt vain ajautuivat viettämään yön yhdessä...ja harrastamaan seksiä. Oli ihanaa nukahtaa jonkun kainaloon, jonkun sellaisen ketä silittää hiuksia ja kietoo kädet ympärille kun vaihdan nukkumisasentoa.

Jotenkin mulla on sellainen kutina ettei eilinen jäänyt meidän viimeiseksi tapaamiseksi.

torstai 20. syyskuuta 2012

liikaa ruokaa


Eilen olin koko päivän parhaan kaverini kanssa ja tuli syötyä liikaa...jäätelötuutti, kulhollinen muroja, hieman pastaa. Noiden hirvitysten lisäksi vielä 5 palaa ruisleipää ja puolikas kanapihvi. Aamulla olisin halunnut käydä vaa'alla mutten voinut koska kaverini oli vielä meillä. Tänään oon jatkanut samalla ahmimis linjalla ja syönyt lettuja! Ja lisää pastaa. Vitun pasta, vihaan sitä kun se on niin hyvää.

Huomenna baaripäivä joten en syö aamupalan jälkeen mitään. Alkoholista tulee ihan liikaa kaloreita muutenkin ja nouseepahan paremmin päähän kun ei ole syönyt. Ja huomenna nään ehkä K:n...mua pelottaa niin paljon jos meijän tapaaminen ei taaskaan onnistu. Mä haluan nähdä sen niin paljon, jotta saan puhuttua sen kanssa tästä meidän tilanteesta ja siitä että mitä se oikein haluaa. Tulen lauantaina kertomaan miten kävi...Wish me luck

tiistai 18. syyskuuta 2012

sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu kaksi uupunutta, onnellisia vain unissaan


Tänään oon syöny about 800kcal...puolet maksalaatikosta ja puolet ruisleivästä, muuta en ookkaan sitten syönyt. Rinnassa on taas se tuttu puristava tunne ja tekisi mieli itkeä...en tiedä mikä mulla oikeen on kun oon tällanen. K vaikuttaa mun oloon varmaan eniten...eilen en kuullut siitä mitään ja tänäänkin vaihdettiin vaan pikaiset kuulumiset kun kysyin mitä sille kuuluu. Sen jälkeen ei edes kysynyt että mitä mulle kuuluu. Tiedän että mun olo helpottaisi kun saisin tietää että haluaako se olla vain ystäviä vai jotain enemmän, ja mä toivon niin paljon että nähdään perjantaina jotta voin kysyä asiaa siltä suoraan...silläkin uhalla että joudun pettymään. Parempi sekin kuin olla epätietoisena. Nytkin se on online-tilassa ja mä vain odotan...tule puhumaan mulle, pelasta mun päiväni, oo niin kiltti...

Tuntuu niin tyhmältä, miksi elättelen toivoa siitä? Se on komea ja hauska, se saisi kenet vaan joten miksi se tyytyisi tällaiseen.

Tekisi mieli olla säälittävä ja heikko...mun rumaan kroppaan verrattuna arvet on suorastaan kauniita.

maanantai 17. syyskuuta 2012

vaikket huomaa tanssin kanssas, nytkin


Paino tippunut -200g...olin ehkä vähän pettynyt tulokseen mutta parempi sekin kuin ei mitään. Oon tyytyväinen että osasin tänään pitää näppini erossa jääkaapissa olevista hampurilaisista, olinkin sitten ainoa meidän perheestä joka niitä ei syönyt. Lihava pikkuveli söi semmosen + paljon muuta ruokaa päälle ja iltapalaksi sipsiä. Mä söin iltapalaksi kurkkua ja dippiä (okei sorruin syömään pikkuveljen kiposta myös hiukan sipsiä..vittu). Päivällä kieltäydyin menemästä ruoka-ostoksille Mummin kanssa koska se olisi tyrkyttänyt mulle kaikkia ihania vastapaistettuja leipiä ja en halunnu syödä mitään semmosta. Kerrankin mulla on jonkinnäköistä itsekurin pilkahdusta edes.

Eilen oli kokopäivän tosi haikee olo ja teki mieli vaan itkeä. Kuuntelin surullista musiikkia ja katoin surullisen rakkauselokuvan mutta itku ei vaan tullut, olo oli jotenkin niin turta. Kun menin nukkumaan K tekstas mulle ja sitten itku tuli...itkin ja tärisin yksin sängyssä ja kirjoitin K:lle että tosi paha mieli jostain syystä. Kyllähän mä tiedän mistä se paha olo johtui, olen aika varma että pelkään tätä että olen ihastumassa K:hon. Mua pelottaa ihan helvetisti että ihastun kunnolla ja sitten mua sattuu taas. Mä niin haluaisin tietää haluaako se olla vain kavereita vai jotain enemmän. Ehkä se selviää viikonloppuna...ehkä.

Viiltelyjäljistä jäi tummemmat arvet mitä oletin, toivottavasti ne vaalenee vielä.

Ps. mitä tykkäätte uudesta bannerista? Parempi/huonompi kuin vanha?

lauantai 15. syyskuuta 2012

i want you...that's all



Paino laskenut viime vaakakäynniltä -600g. Paino on nyt 79,5kg...liikaa edelleen mutta toivon että tästä mennään vain alaspäin. K on mun paras motivaattori...nähdään todennäköisesti viikon päästä ja tahdon olla mahdollisimman kevyt silloin. Mua jännittää jo nyt...jos siis nähdään. Toivon että tälläkertaa onnistuisi.

Tästä tulee kiva päivä, nään yhtä läheistä kaveripoikaa ja saan ehkä hänelle purettua tuntojani tästä K asiasta. Jään hänen luo myös yöksi, ei tarvitse nukkua yksin.

Tänään mennään synttäreille...tarjolla siis kakkua, pullaa, limua, keksejä. Yritän pitää pään kylmänä ja tyytyä kahviin ja pieneen maistiaspalaan kakusta. Kaveripojan luona tuskin syön mitään, en muutenkaan tykkää syödä muiden ihmisten nähden.

ps. mulle tulee huono omatunto kun juon maitoa...vaikka se onkin terveellistä ja rasvatonta niin silti, ajattelen vain että jos joisin vettä niin välttäisin turhia kaloreita.

pps. tänään saan pitkästä aikaa polttaa tupakkaa, mun hermot niin tarvitsee sitä

perjantai 14. syyskuuta 2012

i'm a fool



Miksi mä ihastun niin helvetin helposti? Olen nähnyt tän hienon auton omistavan pojan (olkoon hän tästä eteenpäin K) vasta kaksi kertaa, ja nekin hyvin nopeita tapaamisia. Ollaan juteltu tiiviisti jo kaksi kuukautta...ja mä niin pidän siitä ihmisestä. Se saa mulle aina hyvän olon...paitsi silloin kun alan miettimään sitä etten tiedä mitä se musta ajattelee. Epätietosuus ahdista suunnattoman paljon ja jos hänestä ei kuulu mitään mietin vain "eikö se pidäkkään musta, haluaako se katkasta välit, oonko ymmärtäny kaiken väärin?"

Eilen tekstattiin...paljon. Läheteltiin kuvia toisilemme ja flirttailtiin. Se 3h kun juteltiin meni kuin siivillä ja olin yhtä hymyä kokoajan. Meidän keskustelut viittasi siihen että nähtäis taas jokupäivä...vähän pidemmän aikaa. Tänään K:sta ei ole kuulunut mitään...tunti sitten mun oli pakko pistää sille viestiä että mitä se puuhailee ja sanoin että ajattelin jos se oisi halunnut tulla mun kanssa ajelemaan kun pääsee töistä. Ei vastannut mitään tuohon mun ehdotukseen. Okei, se on töissä ja sillä on muutakin tekemistä silloin kuin vastata mun viesteihin mutta silti. Pelkään vaan niin paljon ja äh...tä on niin tyhmää. Jos se ei pistä tänään enää mitään viestiä töistä päästyään niin oon tosi pettynyt, sekä siihen että itseeni. Että päästin taas jonkun liian lähelle ja odotan liikoja.

Oon syönyt tänään lautasellisen makaroonilattikkoa ja jäätelön. En syö enempää, ahdistaa ihan tarpeeksi ilman ruokaakin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

hän


Tämä ihana hienon auton omaava komistus tuntuu vievän mun sydäntä kokoajan enemmän itselleen. Aina kun kännykkään ilmestyy viesti häneltä niin hymy nousee korviin asti. En ole itse ottanu häneen mitään yhteyttä moneen päivään vaan odottanut että hän pistää mulle itse ensin viestiä...ja jokapäivä hän niin tekee. Eilen kun hän taas tekstasi yllättäen niin hymyilin isosti ja hihkaisin ääneen, miten voi yhden ihmisen viestit saada niin hyvän olon aikaan?

En vaan oikein tiedä mitä hän musta haluaa, vai haluaako yleensäkään mitään. Hän puhuu mulle kivasti, vihjailee ties mitä ja meidän viestit sisältää aina pientä (ja joskus vähän isompaakin) flirttiä. Mietittyttää vain se, kun kaksi viikkoa sitten meidän piti nähdä mutta sanoi "unohtaneensa" meidän tapaamisen niin...en tiiä, se kuulosti niin tekaistulta. Mutta miksi hän sitten on niin tiivisti yhteydessä, tekstaa päivittäin, flirttailee, kyselee kuulumisia? Miehet on yksi iso arvoitus.

Pelottaa että tä loppuu siihen että mua vaan satutetaan.

Positiivista kuitenkin, että tunnen häntä kohtaan nykyään enemmän kuin exää kohtaan.

maanantai 10. syyskuuta 2012

it's you that's keeping me alive



Exä tuli juttelemaan tänään, juteltiin kerrankin koko keskustelun ajan nätisti toisillemme ilman minkäänlaista vittuilua tai kiukkua. Muista kerroista poiketen en itkenyt keskustelumme aikana...kunnes hän sanoi lauseen "tulee ihan viime vuos mieleen". Kyyneleet nousivat silmiini kun palasin mielessäni siihen millaista elämäni, meidän yhteinen elämämme oli vuosi sitten...kyynelten noustessa silmiin mieleen nousivat muistot niistä ihanista yhteisistä haaveista, siitä miten nukuimme joka yö vierekkäin ja sylikkäin. Kaikki tuo ajatusten kirjo vilahti mielessäni muutamien sekuntien ajan. Suljin silmäni ja puristin tyynyäni..."en vittu sentään halua itkeä enää hänen takiaan, ei mun tarvitse" ja niin itku loppui. Sain selätettyä sen syvän surun mikä mut on ennen vallannut kun olen puhunut exän kanssa. Ja mä olen kerrankin ylpeä itsestäni kun selvisin koko tilanteesta vain muutamalla hiljaisella kyyneleellä, kun viimeksi sorruin viiltelemään.

Syy siihen miksi selvisin tuosta tilanteesta on varmasti ne kaksi poikaa (miestä), vaikkakin toinen heistä edelleen aiheuttaa mulle harmaita hiuksia tuuliviirin omaisilla ajatuksillaan. Oon silti ilonen että mulla on heidät mun elämässä.

ps. olen viimepäivinä viettänyt parhaimmillaan useita tunteja vain kuunnellen musiikkia kuulokkeista, maaten sängyllä ja haaveillen kaikesta ihanasta. Niinä hetkinä kaikki on samaan aikaan niin hyvin mutta silti niin huonosti...en oikein osaa päättää olenko iloinen vai surullinen

kymmenen faktaa minusta

Keräsin kuvien muodossa kasaan kymmenen faktaa itestäni...lähinnä sellaisia faktoja mitä ei ole täällä blogissa tullut ilmi.