Eihän se viimeviikon baarisäätö mitään vakavaa halunnut. Ei haittaa, en tiedä oltaisko loppujenlopuksi tultu tarpeeksi hyvin juttuun...se oli ehkä vähän liian vakava mun makuun, ei saanut mua nauramaan niinkuin miehen pitäisi. Ehkä mun pitäis unohtaa noi miehet hetkeksi ja vaan rellestää hetki, keskittyä itseeni. Tänään ainakin omistan iltani ihanalle
naispuoliselle kaverilleni ja alkoholille. Ja tietty baarille ja tanssimiselle. Kaiken ohella pitäisi muistaa laihtuakin...ei ole siltä kannalta mennyt kovin hyvin viimepäivinä. Onneksi liikunta pelastaa, jalat kipeänä eilisestä jumpasta.
Mä olen vihdoin tajunnut että kaikesta huolimatta mä olen paljon onnellisempi ilman exää. Kaverit sanoo että oon onnellisempi ja niin mä olenkin. Ja kaveri sanoi mulle jumpassa että olen laihtunut. "Sä et todellakaan oo läski, vaiks tiiän et ite ajattelet niin, mut et silti ole"...noi sanat ahdisti samaan aikaan mutta tuntui myös hyvältä. Toisaalta mun koko ahdistaa itseäni enkä lopeta laihtumista ennenkuin oon tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti