lauantai 29. syyskuuta 2012

fuck you world


Vaaka näytti tänään aamulla niin hirveää lukua että kiroilin ääneen ja kömmin takaisin sänkyyn pakoon ahdistustani. Siis 80,2kg ?!?!? Mitä vittua oikeesti! Miten toi on mahdollista, että viimeviikon sunnuntaista olisin lihonut melkeen 2kg?! Tekisi mieli hakata päätä seinään, en tajua mun kehoa. Miksimiksimiksi?

Vihaan tällä hetkelle jokaista osaa mun kehossa. Hiukset on likaiset, naamassa on näppylä, PAINAN VITUSTI LIIKAA, läskiä jokapuolella. Mitä teen ton painon kanssa...miten paino on voinu nousta noin paljon vaikken oo ahminut kertaakaan tai herkutellut. Elämä on niin epäreilua.

Enkä päässyt tänään edes salille. Illalla menen ulos juoksemaan, kävelemään, ihan mitä tahansa että saan tän painon tippumaan. Tollanen painonnousu ei vaan käy. Ihan sama vaikka mun paskat polvet huutais hoosiannaa niin minähän juoksen.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Sweat is fat crying


Nyt on kuukauden salikortti hankittu ja tänään olin ensimmäisellä ryhmäliikuntatunnilla ja voin sanoa että hiki virtasi! Kyllä huomaa miten rapakuntoon oon itseni päästäny. Tunnin jälkeen olin niin järkyttävän näköinen että säälin jokaista joka näki mut sen tunnin jälkeen. En muista milloin viimeksi oisin ollut niin ruma, hyi saatana. No tärkeintä että kalorit paloi.

Huomenna ajattelin mennä kuntosalille polkemaan crosstraineria ja kuntopyörää. Jotenkin vaan hävettää mennä sinne yksin...tuntuu että kaikki ajattelee mut nähdessään "mitä tommonen pullukka täällä tekee...luuleks se tosiaan laihtuvansa". Ja varsinkin kun siellä on semmosia langanlaihoja tyttöjä ja lihaksikkaita miehiä...yyh.

Näin hoitsupoikaa ekaa kertaa edellispäivänä. Oli kivaa, ajeltiin pitkin kaupunkia, poltettiin tupakkaa ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Se sai mut nauramaan ja oli muutenkin hyvä tyyppi. Ja olihan se hyvännäköinenkin. Toivon että nähtäis uudestaan, saa nähdä. K:sta ei ole sen koommin kuulunut, enkä itse jaksa roikkua ja yrittää väkisin jutella. Jos tulee juttelemaan niin kiva juttu, jos ei niin olen vain pettynyt. Ei pitäisi odottaa liikoja, onhan hän kuitenki vain mies.

tiistai 25. syyskuuta 2012

urheilumotivaatio


Syömiset menny vaihteeksi päin persettä, onneksi urheilumotivaatio on korkeamalla kuin koskaan! Mulle tulee huono omatunto ihan "normaalin" ruoan syömisestäkin. Kaduttaa että söin iltapalaksi kolme hapankorppua koska ei ollut edes nälkä. Miksi siis söin ne? No niimpä niin, en tiedä. Tänään oon syönyt 5 hapankorppua ja take-away annoksen kiinalaista (n. 800kcal tossa kiinalaisessa?). Miksen vain osaa syödä vähän. Toisaalta oon tyytyväinen etten oo koskenut kertaakaan meidän pakkasessa oleviin jäätelöihin. Siellä on valehtelematta kuutta eri lajia jäätelöitä ja myös yhtä mun lempijätskeistä.

Mulla on kyllä jonkinlainen motivaatiovaihe päällä. Jaksan panostaa kouluun ja ostin itselleni salijäsenyyden mihin sisältyy ryhmäliikuntatunnit. Ensimmäinen jumppatunti olisi ylihuomenna spinningin muodossa, ihanaa! Sen jälkeen voisi mennä vielä hetkeksi rehkimään salille mikäli pystyy. Oon niin innoissani tästä liikunnan alottamisesta! Tuntuu että menee muutenkin aika hyvin, kai. Mieshuolet tietty on samoissa uomissaan kuin ennenkin mutta no can do. Tietty edelleen mulle tulee viikoittain niitä surukohtauksia millon vaan itken ja mietin kaikkea paskaa...en tiedä mistä se edes johtuu. Kai mun pää on vaan vähän sekasin vieläkin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

i need someone


Paino tippunut viikonlopun aikana -800g, paino nyt siis 78,5 kg. Kaveri sanoi mulle viikonloppuna yhtäkkiä "Liisa muuten, sä oot paljon elämänilosempi nyt kun et oo enää exän kans yhessä". Olin tosi hämmästynyt. Ehkä mä tosiaan jollaintapaa olen nyt kun alan pikkuhiljaa pääsemään siitä ihmisestä yli. Sen kanssa sai kokoajan pelätä. Vaikka oonkin nykyään tavallaan onnellinen niin silti mulla on viikoittain tosi synkkiä hetkiä itteni kanssa, mielialat ja olotilat vaihtelee tosi paljon. Tuntuu etten osais päättää meneekö mulla hyvin vai ei?

Tänään syöty: 4kpl hapankorppuja ja 2kpl tortilloja. Kuulostaa kauheen paljolta...

Tuntuu että olis kauheesti kaikkea mistä pitäis puhua teille, mutten saa kirjoitettua mitään. Ehkä parempi hautautua peiton alle kuulokkeet korvilla. Nukahdan varmaan jonkun lällyn rakkauslaulun tuudittamana.

lauantai 22. syyskuuta 2012

friends with benefits


Eilen oli tosi kiva päivä ja tän päivän olosta kyllä tietää juoneensa. Kello on pian seitsemän illalla ja mulla on vieläkin krapula. Nähtiin eilen K:n kanssa, tai oikeastaan vietettiin yö yhdessä. Puhuttiin ja päädyttiin siihen tulokseen että ollaan ihan vaan kavereita jotka nyt vain ajautuivat viettämään yön yhdessä...ja harrastamaan seksiä. Oli ihanaa nukahtaa jonkun kainaloon, jonkun sellaisen ketä silittää hiuksia ja kietoo kädet ympärille kun vaihdan nukkumisasentoa.

Jotenkin mulla on sellainen kutina ettei eilinen jäänyt meidän viimeiseksi tapaamiseksi.

torstai 20. syyskuuta 2012

liikaa ruokaa


Eilen olin koko päivän parhaan kaverini kanssa ja tuli syötyä liikaa...jäätelötuutti, kulhollinen muroja, hieman pastaa. Noiden hirvitysten lisäksi vielä 5 palaa ruisleipää ja puolikas kanapihvi. Aamulla olisin halunnut käydä vaa'alla mutten voinut koska kaverini oli vielä meillä. Tänään oon jatkanut samalla ahmimis linjalla ja syönyt lettuja! Ja lisää pastaa. Vitun pasta, vihaan sitä kun se on niin hyvää.

Huomenna baaripäivä joten en syö aamupalan jälkeen mitään. Alkoholista tulee ihan liikaa kaloreita muutenkin ja nouseepahan paremmin päähän kun ei ole syönyt. Ja huomenna nään ehkä K:n...mua pelottaa niin paljon jos meijän tapaaminen ei taaskaan onnistu. Mä haluan nähdä sen niin paljon, jotta saan puhuttua sen kanssa tästä meidän tilanteesta ja siitä että mitä se oikein haluaa. Tulen lauantaina kertomaan miten kävi...Wish me luck

tiistai 18. syyskuuta 2012

sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu kaksi uupunutta, onnellisia vain unissaan


Tänään oon syöny about 800kcal...puolet maksalaatikosta ja puolet ruisleivästä, muuta en ookkaan sitten syönyt. Rinnassa on taas se tuttu puristava tunne ja tekisi mieli itkeä...en tiedä mikä mulla oikeen on kun oon tällanen. K vaikuttaa mun oloon varmaan eniten...eilen en kuullut siitä mitään ja tänäänkin vaihdettiin vaan pikaiset kuulumiset kun kysyin mitä sille kuuluu. Sen jälkeen ei edes kysynyt että mitä mulle kuuluu. Tiedän että mun olo helpottaisi kun saisin tietää että haluaako se olla vain ystäviä vai jotain enemmän, ja mä toivon niin paljon että nähdään perjantaina jotta voin kysyä asiaa siltä suoraan...silläkin uhalla että joudun pettymään. Parempi sekin kuin olla epätietoisena. Nytkin se on online-tilassa ja mä vain odotan...tule puhumaan mulle, pelasta mun päiväni, oo niin kiltti...

Tuntuu niin tyhmältä, miksi elättelen toivoa siitä? Se on komea ja hauska, se saisi kenet vaan joten miksi se tyytyisi tällaiseen.

Tekisi mieli olla säälittävä ja heikko...mun rumaan kroppaan verrattuna arvet on suorastaan kauniita.

maanantai 17. syyskuuta 2012

vaikket huomaa tanssin kanssas, nytkin


Paino tippunut -200g...olin ehkä vähän pettynyt tulokseen mutta parempi sekin kuin ei mitään. Oon tyytyväinen että osasin tänään pitää näppini erossa jääkaapissa olevista hampurilaisista, olinkin sitten ainoa meidän perheestä joka niitä ei syönyt. Lihava pikkuveli söi semmosen + paljon muuta ruokaa päälle ja iltapalaksi sipsiä. Mä söin iltapalaksi kurkkua ja dippiä (okei sorruin syömään pikkuveljen kiposta myös hiukan sipsiä..vittu). Päivällä kieltäydyin menemästä ruoka-ostoksille Mummin kanssa koska se olisi tyrkyttänyt mulle kaikkia ihania vastapaistettuja leipiä ja en halunnu syödä mitään semmosta. Kerrankin mulla on jonkinnäköistä itsekurin pilkahdusta edes.

Eilen oli kokopäivän tosi haikee olo ja teki mieli vaan itkeä. Kuuntelin surullista musiikkia ja katoin surullisen rakkauselokuvan mutta itku ei vaan tullut, olo oli jotenkin niin turta. Kun menin nukkumaan K tekstas mulle ja sitten itku tuli...itkin ja tärisin yksin sängyssä ja kirjoitin K:lle että tosi paha mieli jostain syystä. Kyllähän mä tiedän mistä se paha olo johtui, olen aika varma että pelkään tätä että olen ihastumassa K:hon. Mua pelottaa ihan helvetisti että ihastun kunnolla ja sitten mua sattuu taas. Mä niin haluaisin tietää haluaako se olla vain kavereita vai jotain enemmän. Ehkä se selviää viikonloppuna...ehkä.

Viiltelyjäljistä jäi tummemmat arvet mitä oletin, toivottavasti ne vaalenee vielä.

Ps. mitä tykkäätte uudesta bannerista? Parempi/huonompi kuin vanha?

lauantai 15. syyskuuta 2012

i want you...that's all



Paino laskenut viime vaakakäynniltä -600g. Paino on nyt 79,5kg...liikaa edelleen mutta toivon että tästä mennään vain alaspäin. K on mun paras motivaattori...nähdään todennäköisesti viikon päästä ja tahdon olla mahdollisimman kevyt silloin. Mua jännittää jo nyt...jos siis nähdään. Toivon että tälläkertaa onnistuisi.

Tästä tulee kiva päivä, nään yhtä läheistä kaveripoikaa ja saan ehkä hänelle purettua tuntojani tästä K asiasta. Jään hänen luo myös yöksi, ei tarvitse nukkua yksin.

Tänään mennään synttäreille...tarjolla siis kakkua, pullaa, limua, keksejä. Yritän pitää pään kylmänä ja tyytyä kahviin ja pieneen maistiaspalaan kakusta. Kaveripojan luona tuskin syön mitään, en muutenkaan tykkää syödä muiden ihmisten nähden.

ps. mulle tulee huono omatunto kun juon maitoa...vaikka se onkin terveellistä ja rasvatonta niin silti, ajattelen vain että jos joisin vettä niin välttäisin turhia kaloreita.

pps. tänään saan pitkästä aikaa polttaa tupakkaa, mun hermot niin tarvitsee sitä

perjantai 14. syyskuuta 2012

i'm a fool



Miksi mä ihastun niin helvetin helposti? Olen nähnyt tän hienon auton omistavan pojan (olkoon hän tästä eteenpäin K) vasta kaksi kertaa, ja nekin hyvin nopeita tapaamisia. Ollaan juteltu tiiviisti jo kaksi kuukautta...ja mä niin pidän siitä ihmisestä. Se saa mulle aina hyvän olon...paitsi silloin kun alan miettimään sitä etten tiedä mitä se musta ajattelee. Epätietosuus ahdista suunnattoman paljon ja jos hänestä ei kuulu mitään mietin vain "eikö se pidäkkään musta, haluaako se katkasta välit, oonko ymmärtäny kaiken väärin?"

Eilen tekstattiin...paljon. Läheteltiin kuvia toisilemme ja flirttailtiin. Se 3h kun juteltiin meni kuin siivillä ja olin yhtä hymyä kokoajan. Meidän keskustelut viittasi siihen että nähtäis taas jokupäivä...vähän pidemmän aikaa. Tänään K:sta ei ole kuulunut mitään...tunti sitten mun oli pakko pistää sille viestiä että mitä se puuhailee ja sanoin että ajattelin jos se oisi halunnut tulla mun kanssa ajelemaan kun pääsee töistä. Ei vastannut mitään tuohon mun ehdotukseen. Okei, se on töissä ja sillä on muutakin tekemistä silloin kuin vastata mun viesteihin mutta silti. Pelkään vaan niin paljon ja äh...tä on niin tyhmää. Jos se ei pistä tänään enää mitään viestiä töistä päästyään niin oon tosi pettynyt, sekä siihen että itseeni. Että päästin taas jonkun liian lähelle ja odotan liikoja.

Oon syönyt tänään lautasellisen makaroonilattikkoa ja jäätelön. En syö enempää, ahdistaa ihan tarpeeksi ilman ruokaakin.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

hän


Tämä ihana hienon auton omaava komistus tuntuu vievän mun sydäntä kokoajan enemmän itselleen. Aina kun kännykkään ilmestyy viesti häneltä niin hymy nousee korviin asti. En ole itse ottanu häneen mitään yhteyttä moneen päivään vaan odottanut että hän pistää mulle itse ensin viestiä...ja jokapäivä hän niin tekee. Eilen kun hän taas tekstasi yllättäen niin hymyilin isosti ja hihkaisin ääneen, miten voi yhden ihmisen viestit saada niin hyvän olon aikaan?

En vaan oikein tiedä mitä hän musta haluaa, vai haluaako yleensäkään mitään. Hän puhuu mulle kivasti, vihjailee ties mitä ja meidän viestit sisältää aina pientä (ja joskus vähän isompaakin) flirttiä. Mietittyttää vain se, kun kaksi viikkoa sitten meidän piti nähdä mutta sanoi "unohtaneensa" meidän tapaamisen niin...en tiiä, se kuulosti niin tekaistulta. Mutta miksi hän sitten on niin tiivisti yhteydessä, tekstaa päivittäin, flirttailee, kyselee kuulumisia? Miehet on yksi iso arvoitus.

Pelottaa että tä loppuu siihen että mua vaan satutetaan.

Positiivista kuitenkin, että tunnen häntä kohtaan nykyään enemmän kuin exää kohtaan.

maanantai 10. syyskuuta 2012

it's you that's keeping me alive



Exä tuli juttelemaan tänään, juteltiin kerrankin koko keskustelun ajan nätisti toisillemme ilman minkäänlaista vittuilua tai kiukkua. Muista kerroista poiketen en itkenyt keskustelumme aikana...kunnes hän sanoi lauseen "tulee ihan viime vuos mieleen". Kyyneleet nousivat silmiini kun palasin mielessäni siihen millaista elämäni, meidän yhteinen elämämme oli vuosi sitten...kyynelten noustessa silmiin mieleen nousivat muistot niistä ihanista yhteisistä haaveista, siitä miten nukuimme joka yö vierekkäin ja sylikkäin. Kaikki tuo ajatusten kirjo vilahti mielessäni muutamien sekuntien ajan. Suljin silmäni ja puristin tyynyäni..."en vittu sentään halua itkeä enää hänen takiaan, ei mun tarvitse" ja niin itku loppui. Sain selätettyä sen syvän surun mikä mut on ennen vallannut kun olen puhunut exän kanssa. Ja mä olen kerrankin ylpeä itsestäni kun selvisin koko tilanteesta vain muutamalla hiljaisella kyyneleellä, kun viimeksi sorruin viiltelemään.

Syy siihen miksi selvisin tuosta tilanteesta on varmasti ne kaksi poikaa (miestä), vaikkakin toinen heistä edelleen aiheuttaa mulle harmaita hiuksia tuuliviirin omaisilla ajatuksillaan. Oon silti ilonen että mulla on heidät mun elämässä.

ps. olen viimepäivinä viettänyt parhaimmillaan useita tunteja vain kuunnellen musiikkia kuulokkeista, maaten sängyllä ja haaveillen kaikesta ihanasta. Niinä hetkinä kaikki on samaan aikaan niin hyvin mutta silti niin huonosti...en oikein osaa päättää olenko iloinen vai surullinen

kymmenen faktaa minusta

Keräsin kuvien muodossa kasaan kymmenen faktaa itestäni...lähinnä sellaisia faktoja mitä ei ole täällä blogissa tullut ilmi.









lauantai 8. syyskuuta 2012

alkoholipitoinen viikonloppu


Aivan ihana viikonloppu takana! Muutamia mutkia tuli matkaan ja erään ihmisen toiminta on harmittanut jonkinverran mutta kuitenkin, hymyilyttää kun mietin tätä ja eilistä päivää.

Baarissa ollessa sain ahdistavan paljon huomiota eräältä pojalta. Sen kanssa oli ihan kiva tanssia, mutta siinä vaiheessa kun yrittää ujuttaa kättään kriittisille alueille ja koittaa tunkea kieltänsä mun kurkkuun niin menee yli.

Tupakkakopissa tuntematon mies kehui kauniiksi. Naurahdin ja kiitin...olin hämmentynyt. Tänään kaveri sanoi että olen laihtunut...olenhan mä vähän mutten tarpeeksi.

Tosi sekavaa tekstiä, anteeksi, ajatus ei kulje. Tahtoisin niin paljon sen yhden pojan luo...sen joka ajaa hienolla autolla. Välillä hän antaa ymmärtää että haluaa mut vierelleen, mutta välillä antaa ymmärtää ihan päinvastaista. Miehet on hankalia, ja mä valitsen niistä aina ne hankalimmat yksilöt.

ps. olen tainnut saada uuden hyvän ystävän...tämä kyseinen tyttö on aivan ihana

torstai 6. syyskuuta 2012

wknd


Tä päivä on mennyt kivasti, syömiset on ahdistanu mutta viikonlopusta tulee niin kiva että jotenkin se ahdistus unohtuu kun mietin vain tulevaa viikonloppua. Kaloreita tulee varmasti kaikesta siitä alkoholista jonka tulen viikonlopun aikana kurkustani alas kumoamaan, mutta ei haittaa. Tanssin ne kalorit pois tanssilattialla ja kerrankin nautin olostani.

Tänään ollessani suihkussa äiti tuli yhtäkkiä kylpyhuoneeseen ja meni siitä saunaan...ei siinä mitään, kyllä äiti saa mut alasti nähdä, mutta oli niiiin lähellä ettei se nähnyt mun viiltelyjälkiä.

Exästä ei ole kuulunut mitään taas vähään aikaan ja mun on parempi olla kun se vain pysyy kokonaan ulkona mun elämästä. Toisaalta haluaisin että hän olisi halukas näkemään mua joskus ja juttelemaan, mutta tiedän että se olis mulle vaikeeta. Tiedän kuitenkin että me tullaan vielä näkemään, ja silloin haluan olla tarpeeksi vahva että pystyn olemaan hänen edessään ilman kyyneliä, hymyilevänä tyttönä joka näyttää onnellisemmalta kuin koskaan (vaikken todellakaan sitä ole). Mä niin haluaisin että mut nähdessään sen mielessä vilahtais edes sekunnin murto-osan ajan ajatus "miten paljon mä menetinkään kun luovuin liisasta" 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

pasta monster



Se ihana tunne kun Mummi katsoo mua hymyillen ja sanoo "ootkos sä paljonkin hoikistunut viimeaikoina? Näyttää vaan siltä, ennen sulla oli vähän mahaa mutta nyt se on lähtenyt pois". Hymyilin ja vastasin laihtuneeni suurinpiirtein 7kg viime keväästä. Tuntui hyvältä. Sanoin että koitan suostutella Äitiä ostamaan mulle salikortin, koska mulla on kauhea hinku päästä bodypumpiin ja zumbaan. Mummi sanoi että en saa liikaa laihduttaa kun pitää olla muotoja eikä saa olla pelkkää luuta ja nahkaa. Voi Mummi, mulla on vielä tosi paljon laihdutettavaa.

Olen päässyt normaalin leivän syömisestä eroon, nykyään syön vain kuivatettua varrasleipää. Luulisin sen ainakin olevan terveellisempää ja vähäenergisempää kuin normaali leipä. Suurin pahe mistä mun pitäisi päästä eroon on pasta. Rakastan pastaa yli kaiken ja voin syödä sitä millaisena vaan...normaalisti jauhelihakastikkeen kanssa tai pelkän ketsupin kera. Tänäänkin mun päivällinen koostui lautasellisesta spagettia ja lisukkeena ketsuppia...hirveän epäterveellistä. 

Ei ihme että mulla on raudanpuute ja joudun napsimaan rautatabletteja päivittäin.

maanantai 3. syyskuuta 2012

i'm a mess



En tiedä mitä kirjottaisin...päivä ollut aikalailla pilalla eilisen jälkeen. Miksi pitää ensin antaa olettaa että on kiinnostunut, ja sitten vaan ignoorata täysin? Huomenna ei kiinnostaisi mennä kouluun, mutta pakko. Kirjotukset alkaa viikon päästä ja jokainen kertauskurssin tunti on kallis...silti, mua ei nyt vaan kiinnosta.

Ensihoitajapoika kutsui mut tänään ajelulle kanssaan, odottelen tässä että se tulis hakemaan mut. Haluan ajaa jonnekin rauhalliseen paikkaan  ja polttaa tupakka-askin tyhjäksi.

Viilsin eilen, en tiedä tarkalleen miksi. Kuuntelin musiikkia, tekstasin ensihoitajapojalle ja päätin vain viiltää. En itkenyt...makasin vain hiljaa ja tein tuhoja kehooni. Kun olin valmis ryhdyin nukkumaan, kehoni painautuessa lakanoihin haavat kirvelivät mutten antanut sen häiritä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

oh, he doesn't mind



Pitihän se arvata, sain taas pettyä erääseen ihmiseen. Hän vain "unohti" että meidän piti nähdä toisiamme tänään vaikka asiasta puhuttiin viimeks eilen. Voisi sitten suoraan sanoa jos ei ole mielenkiintoa nähdä niin ei valaisi muhun mitään turhia odotuksia.

Ensin hän lähettelee mulle aamuyöstä vaikka mitä kivoja viestejä ja antaa olettaa ties mitä...ja sitten unohtaakin meidän tapaamisen kokonaan. En voi ymmärtää. Pidättelen itkua koska en halua itkeä tommosen takia, mutta tuntuu pahalta. Mä meikkasin ja pistin hiukset kauniistä häntä varten, ja nyt ne meikit valuu hukkaan mun tyynylle. Oonko mä oikeesti noin yhdentekevää vai mikä helvetti siinä on että mulle tehdään näin kerta toisensa jälkeen.

Onneksi viikonloppuna saan vetää perseet...tarvitsisin sitä kylläkin nyt heti.

lauantai 1. syyskuuta 2012

kaksi kiloa isompi ja rumempi



Paino noussut kaksi vitun kiloa. Ärsyttää ja oma peilikuva ahdistaa entistä enemmän. Huomenna sukuloimaan joten lisää syömistä tiedossa, maanantaista alkaen kuitenkin haihdutan vähintäänkin nämä nesteet pois mun kehosta jotta painan taas alle 80kg viikonloppuun mennessä. Sillon on luvassa paljon kivaa tekemistä kivojen ihmisten kanssa, joten haluan olla edes hieman kevyempi. En ole kuitenkaan ahminut pitkään aikaan joten luulen ja toivon että tämä yhtäkkiä tullut paino on nesteitä...luoja paratkoon mä tosiaan toivon.

Mua jännittää huominen aika paljon...huomenna kun tuun kirjottamaan tänne niin oon joko tosi ilonen tai sitten surullinen ja pettynyt. Toivon ensimmäistä, en jaksais niitä ainaisia pettymyksiä ja musta tuntuu ettei mun pää kestäis niitä enää.

Mä pidän niistä kahdesta pojasta niin paljon...en osaa päättää että kummasta enemmän. Toinen on vähäpuheinen pikku pahis joka ajaa hienolla autolla, ja toinen on puhelias ja pitkä ensihoitajaopiskelija. Voi olla että kummatkin herrat pysyy ihan vaan kavereina, tai sitten ei. En tiedä.

Ostin tänään hiusvärin...saan vihdoin mun platinanvaalean tukan takaisin.

olet muuttunut, et ole niinkuin ennen



Kävelin äsken kaverilta kotiin yksin sateessa...ilman sateenvarjoa tai huppua, liian vähän vaatetta päällä, siinä ehti miettiä kaikenlaista.

Mietin sitä miten erilainen musta on kahden vuoden aikana tullut...kaksi vuotta sitten olin todella sosiaalinen, mulla oli paljon kavereita ja olin itsevarma. Nyt mikään tosta ei kuvaa enää mua.

Tuntuu että oon niin yksin...miten voin olla samaan aikaan niin iso mutta huomaamaton, seinäruusu.

Kaverini haukkui tänään yhtä meidän koululaista tyttöä ihrakasaksi, ei siinä mitään mutta olen samankokoinen (ellen lihavampikin) kuin tämä kyseinen tyttö. Itse mä olen itseni tähän kuntoon päästänyt, tänäänkin söin heseruokaa...miksi vitussa? Hyvä kysymys, en tiedä itsekään. Vihaan itteäni, oon niin ällöttävä.

Viimeisimmät viillot iholla ovatkin jo miltei parantuneet, ilta päättyy luultavasti siihen kun korvaan ne uusilla, pitkästä aikaa.