torstai 26. joulukuuta 2013

All i wanted for christmas was you


Joulu oli ja meni. Jouluaaton vietin perheen kanssa ja eilen olin baarissa kavereiden kanssa. Voisin huomenna käydä vaa'alla ja katsoa kuinka paljon on tullut lisäkiloja jouluherkuista...hyi kamala, pelkkä ajatus pelottaa.

Viimepostauksessa mainitsemani miessotku on edelleen ilmassa. Olin jo luovuttanut koko asian suhteen, antanut olla ja poistanut kaikki meidän keskustelut. Kuitenkin eilen herra pisti taas viestiä ja ilmoitti tulevansa samaan baariin mihin minä. No vaikea arvata mihin se johti...samalla taxilla kotiin. Puhui taas kaikkea mahdollista mitä nainen haluaa kuulla. "Miks oot noin ihana" "Tykkään susta tosi paljon, eikä se tuu muuttumaan mihinkään vaikka tapahtuis mitä". Silti, kun puhuin seurustelusta, hän ei osannut sanoa oikein mitään...vain että tykkää musta tosi paljon. Tiedä sitten. Pussasi iltapäivällä lähtiessään, muttei ole sen jälkeen kuulunut. Enkä halua itse ottaa yhteyttä, tuntuu että tuputan vaan itseäni.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Caring hurts


Paino 84,6kg ja pudotusta vajaassa viikossa -1kg. Nyt on mennyt syömiset niin hyvin, että kauhulla odottelen tota joulua. Täytyy koittaa pitää jonkinlainen kohtuus ruoan kanssa ja järki päässä. Jouluruoka kun vaan on niin hyvää.


Mulla on pää ihan sekaisin yhdestä miessotkusta. Parit itkutkin tullu krapula-angsteissa väännettyä sen takia tänään, huhhuh. Se on puhunut mulle ihanammin kuin kukaan koskaan. Viikonloppuna käyttäyty vielä tuplaten ihanammin kun se oli mun luona. Nyt ei oo kuitenkaan pahemmin kuulunut. Johtuuko sitten jatkuvasta ryyppäämisestä ennen inttiin palaamista, vai kiinnostuksen hiipumisesta. Eilen sanoi että haluaa nähä mua vielä, mutta tiiä sitten. Toisaalta en jaksa stressata enkä vaivata päätäni. Mutta sitten taas toisaalta ajatukset pyörii lähes jatkuvasti tämän herran ympärillä...helvetti.

Miksi pitää sanoa ja lupailla kaikkea jos niitä asioita ei tarkoita? Miksi pitää suudella ensin pitkään ja sanoa "oot ihana", jos se ei oikeasti merkitse mitään? Tai kutitella mua niin kauan kunnes en meinaa saada happea ja ottaa sitten kainaloon tiukkaan halaukseen? asdadgjkbgöqet. Tä on yks niistä isoimmista asioista mitä en ymmärrä, enkä varmaan koskaan tulekaan ymmärtämään miehissä.

No jos ei muuta hyvää, niin ainakin tämä herra vaan lisää mun laihdutusmotivaatiota. Se on aina kotiinpäin, hah.

Tänään syöty: lautasellinen fetasalaattia ja monta lasia maitoa.

Mun syömisvammailun aikaiset ajatukset ja toimintatavat alkaa nostaa päätään. Enkä tiedä oonko huolissani vai iloinen siitä. 

lauantai 14. joulukuuta 2013

Booyah


Paino 85,6kg otettu maanantaina. Nyt toivottavasti pudonnut lisää kun tullu syötyä aika hyvin. Ainakin masun pömpötys vähentynyt haha.

Eilen olin kahdessa jumpassa putkeen ja tuli vihdoin kokeiltua bodycombatin uus ohjelma. Hiki virtasi ja jälkeenpäin olo oli mahtava!

Syömisiä pitkästä aikaa:

Eilen:
- mandariini
- pala ruisleipää
- lautasellinen keitettyä ohraa, kanakastiketta, raejuustoa

Tänään:
- lautasellinen keitettyä ohraa, kanakastiketta, raejuustoa
- 30cm kananrintasubi hups

Otan huomen aamulla uuden painon. Huomenna baariin humaltumaan joten kaloreita tulee varmaan aika paljon...sunnuntaina saa potea kivaa alkoholipöhöä sitten.

torstai 5. joulukuuta 2013

Nice to see you again


Tänään tein jotain, mikä mullisti mun maailmaa hieman...vietin aikaa exän kanssa. Siis sen, jonka kanssa erosin yli vuosi sitten. Sen, kenen kanssa olin yhdessä monta vuotta. Sen, kenestä itkin tänne monta kuukautta. En oo uskaltanut aijemmin nähdä sitä, koska mua on pelottanut niin paljon. Nyt vihdoin tunsin että mä oon valmis. Ja meillä oli tosi kivaa. Puhuminen oli luontevaa, kaikki oli hyvin.

Juotiin kahvia, naurettiin, kerrattiin vuoden aikaiset tapahtumat, poltettiin tupakkaa. Oli helpottavaa nähdä, joku pieni taakka putosi mun harteilta.

Tulihan siinä pieni ikävä kaikkia hyviä yhteisiä hetkiä...mut se on kai ihan luonnollista. Oon kuitenkin hyväksynyt sen, että ne on nyt vain muistoja ja menneisyyttä. Mutta mä oon onnellinen että mulla on ne muistot. Voin hymyillä niitä muistellessa...tuntematta katkeruutta tai vihaa.

Paino pysynyt samoissa. Tänään kävin hesellä...fuck. Onneks en oo syönyt mitään muuta. Paitsi juonut kaks kuppia kahvia.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Every spark has an ending like a burning fuel


Taas kerran saan siipeeni. Toinen nainen mukaan kuvioihin, koska se on niin vaikeaa olla yhden naisen kanssa kerrallaan. Hetken aikaa mulla oli oikeasti erityinen olo. Kiitos ihanista sanoista ja turhista lupauksista.

Oon vaan niin kyllästynyt pettymään, aina.

Onneks sentään paino putoaa.

"Don't tell me you love me 
unless you truly mean it.

they say bad words hurt
but they never told you
that good ones can hurt too."




keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Minun motiivini

Keräsin itselleni kokoon 7 hyvää syytä pudottaa painoa. Tietty osa näistä pätee kehen tahansa ihmiseen. Tein tämän lähinnä motivaatioksi itselle. Helpompi keskittyä tavoitteeseen kun on kirjannut ylös sen miksi tätä lähtee tekemään!


1. Itsetunto
Oon huomannut, että mitä enemmän painan, sitä huonompi itsetunto mulla on. Se ei ehkä näy päällepäin, mutta huomaan sen itse. Tammikuussa kun painoin about 78kg olin paljon varmempi itsestäni.


2. Tyytyväisyys omaan kehoon
Tarviiko tätä edes selittää. Haluan olla tyytyväinen siihen mitä näen peilistä.

3. Kuntoilu -> parempi terveys
Haluan olla terve. Tupakoin silloin tällöin ja juon alkoholia melkein viikoittain, joten parantamisen varaa on. Kuntoilu kompensoi noita edes jotenkin. Lisäksi kuntoilu tuo mahtavan olon ja paljon energiaa.


4. Vaatteet
Normaalipainoisena voisin käyttää kaikenlaisia vaatteita. Ei tarvitsisi miettiä että peittääkö tämä paita vatsamakkarat tai löllöt käsivarret.


5. Koulutus ja unelmatyö
Aloitan pian opinnot hoitoalalla. Tulen opiskelemaan ja tulevaisuudessa työskentelemään ihmisten terveyden edistämisen parissa ja haluan itse näyttää hyvää esimerkkiä. Tuntuisi tyhmältä saarnata lihavalle ihmiselle hänen huonosta ruokavaliostaan, jos olisin itsekin reippaasti ylipainoinen.


6. Miehet
Kukapa ei haluaisi löytää sitä tiettyä ihanaa ihmistä elämäänsä? Tällä hetkellä musta tuntuu siltä, etten tämän kokoisena ja näköisenä tule koskaan löytämään ketään erityistä ihmistä.

7. Kasvot
Pidän kasvoistani, mutta valitettavasti painon nousun huomaa heti kasvoiltani...naamaa turvottaa, posket pullottavat ja leuan alle kertyy sinne kuulumatonta massaa. Erittäin ärsyttävää. Toisaalta myös painon putoamisen huomaa nopeasti kasvoiltani!

tiistai 26. marraskuuta 2013

I made it...


Mä tein sen...pääsin opiskelemaan! Oon siis tuleva sairaanhoitaja. Oon onnellinen.

Koulun alkuun on aikaa alle 2kk ja siinä ajassa olis tarkoitus saada painoa putoamaan mahd. paljon tietysti. Asiaa hankaloittaa melko paljon tuo välissä oleva joulu...rakastan jouluruokaa.

Ensimmäisiä askeleita kohti selkärangan takaisin saamista ovat olleet salilla ja jumpissa käynnin aloittaminen uudelleen. Oon myös koittanut ostaa kotiin mahdollisimman terveellistä ruokaa. Leipänä toimii ruisleipä, riisin olen korvannut ohralla yms.

Paino-gadget on palannut ja sieltä voi nyt taas seurailla mun painoa. Toi nykyinen luku on järkyttävän iso ja jokainen kohtaaminen peilin kanssa on epämiellyttävä. Onneksi mulla on kotona kokovartalopeili joka muistuttaa mua mun koosta päivittäin!

Oon koittanut viimepäivinä miettiä miksi toi paino on noussut noin helvetisti. Helmikuussa kuitenkin painoin sen 79kg. Yksi asia nousi mieleeni: tekemättömyys. Koulu loppui alkukeväästä ja siitä eteenpäin en käynyt töissäkään. Asun yksin, olin paljon kotona = paljon aikaa syödä. Ainakin omasta mielestä toi on voinut vaikuttaa asiaan. Ja tylsyyteen syöminen

 Luojan kiitos pian alkaa koulu ja mun elämässä on selvät sävelet ja rutiinit 3,5v ajaksi!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

I want to live, not just survive


Herra Jälkimmäinen oli mun luona yötä. Sex happened, muuten se olikin aika kylmä mua kohtaan. Kyllä se parikertaa otti kainaloon kun nukuttiin, mutta niin. Hakkaan vaan päätä niin pahasti seinään kun säädän sen kanssa, ja nyt on taas paha mieli. Hienoa.

Mä tunnen miten mun sisällä on joku tyhjä kohta minkä haluan täyttää, mutten tiedä mikä sen aukon täyttäisi. Koulu? Poikaystävä? En mä tiedä.

Mulla on keskiviikkona pääsykokeet ja toivon yli kaiken että pääsisin opiskelemaan.

Vaa'alla en oo vaivautunut käymään vähään aikaan. Oon jotenkin niin rikki ja loppu etten vain jaksa. Vaikka mietin painoani päivittäin, niin en silti vain jaksa.


Kun oon ihmisten seurassa, mun on ihan hyvä olla. Kun oon yksin kotona, mun tekisi mieli vaan kelata aikaa eteenpäin. Ahdistaa. Haluaisin itkeä silmät päästä muttei itketä. Voisin mennä istumaan suihkuun ja raapia jalat verille. Ällötän itseäni.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ei haavat niitä repimällä parane



Jälkimmäinen oli lauantaina taas mun luona yötä. Aivan umpitunnelissahan se oli kun mulle soitti. Vaikea arvata minkä perässä se tänne tuli. En ole kuullut siitä sen jälkeen kun se lähti päivällä. Oon ihan vitun masokisti varmaan kun kidutan itseäni näin. Pitäis antaa vaan olla, unohtaa.

Lauantaina istuin suihkun lattialla valuvan veden alla lasittuneena ties kuinka kauan. Teki mieli satuttaa itseäni. Mun on oikeasti aika huono olla nyt.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Minä odotan ovella hiljaa


On poika, joka on korviaan myöden ihastunut minuun ja sanoo mulle ihania asioita. Häntä minä en halua

On poika, jolta saan uskomatonta seksiä ja jonka kanssa puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Hänet minä haluan.

Olen niin perseestä, vihaan itseäni. 

Jälkimmäinen poika sanoi eilen humalapäissään että haluaa seurustella. Kun vastasin myöntävästi, hän veti mut lähelle ja suuteli. Nukuttiin lähekkäin, piti mua kädestä. Kun hän lähti, lähetin viestiä että muistaako mitä sanoi mulle eilen. Eipä tietenkään muistanut. Se siitä sitten. Se oli mulle vain seksiä...tasan siihen asti kunnes hän sanoi mulle nuo asiat. Miksi noin pitää tehdä...oon taas niin paskana. Ei pitäisi olla, mutta olen silti. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pelkään epäonnistua


Pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut. Aloitin uudessa työpaikassani, kaikki on niin uutta että oon aika pyörällä päästäni. Nautin työstäni ja en malta odottaa että opin lisää. Oon selvinnyt työpaikalla sosiaalisista tilanteista hyvin, vaikka en tunne sieltä ketään. Tietty ruokatauoilla jännittää ja tutkiskelen omaa käytöstäni ihan liikaa. Välillä jos en osaa tehdä jotain asiaa heti oikein tunnen itseni huonoksi...vaikka tiedän ettei kaikkea voi osata heti. Nä on näitä asioita mitkä on mun pään sisässä enkä voi niille mitään. No mutta, ehkä se menee ajan kanssa ohi. Mulla on kuitenkin takana vasta kaksi työpäivää, joista toinen oli ns. työhön opastus.

Olin äsken leffassa yhden kivan pojan kanssa. Hihi. Käytiin katsomassa Kirottu, oli ihan kamala! Tosi hyvä leffa ja hieno juoni, mutta niin pelottava. Varmaan pelottavin kauhuelokuva mitä oon ikinä nähnyt. Sätkin vähän väliä säikähdellessäni niin että varmaan koko penkkirivi heilui, haha.

perjantai 27. syyskuuta 2013

No more San Francisco


Aivan ihana kappale, suosittelen kuuntelemaan. Miten ihmisellä voikaan olla noin puhdas ääni. 

Tänään oon tuntenu itteni helvetin lihavaksi (siis enemmän kuin ennen). Kaveri oli mun luona yötä ja äiti teki meille ison kasan lettuja...olen syönyt niitä nyt kahden päivän aikana 7kpl. Hienoa. 2 pussia popcornia

Ainiin, paraskaveri tuli pyytämään anteeksi ja ollaan ok. Ehkä siksi ruoka on maistunut nyt normaaliin tapaan.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Odotan suojeliaa


Sain töitä...herranjumala mä oikeasti sain töitä! Oon ollut työttömänä jo 7kk ja vihdoin tärppäsi. Oon niin onnellinen ja huojentunut.

Ei olisi parempaan aikaan voinut tulla tämä tieto. Nyt kun on välit poikki parhaan kaverin kanssa niin kaipaan todellakin muuta ajateltavaa.

Niin tosiaan. Meidän välit on nyt jäässä, hän ei halua olla tekemisissä mun kanssani...siksi koska en katkaise välejä yhteiseen kaveriimme kenen kanssa hänellä on riitaa. Minun pitäisi valita, mutten halua. Oon tosi paskana tän takia ja en tiedä mitä teen. Haluaisin olla molempien kanssa ja pysyä ulkona koko riidasta, mutta se ei ilmeisesti ole vaihtoehto.

Mistä tietää että mun on oikeasti paska olla tuon riidan takia: ruoka ei maistu. Oon syönyt ihan minimaalisesti koko viikon

Eilen:
- 2 siivua vaaleaa leipää
- 4 näkkileipää
- 3 kananmunaa, valkoisia papuja (raudanpuutos heh)
- illalla salilla

ps. haluan kuvan tatuoinnin. Ja aika varmasti myös otan sen

perjantai 20. syyskuuta 2013

You are my cinema


Mun paras ystävä ei oo puhunut mulle koko viikkoon, on kai edelleen vihainen.

Oon lukenut ristiriitaista tietoa sairaaladieetistä...voiko sillä oikeasti pudottaa painoa kahdessa viikossa melkein 10kg? Lähtöpaino tosiaan on yli 80kg joten kiloja lähtee varmaan melko helposti.

Oon syönyt tänään varmaan 400kcal....en oo pitkään aikaan tuntenut itseäni näin lihavaksi ja rumaksi kuin nyt lähipäivinä.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Miksi


Taas, taas mut on sotkettu muiden ihmisten riitoihin. Vaikka miten yritän pysyä erossa, niin silti näin käy aina. Mun pitäisi valita kumman puolella olen...en halua. Onko sitä niin vaikea ymmärtää? Molemmat ovat ystäviäni. En halua valita, minun ei kuulu valita.

Ja sitten minulle suututaan. Minä olen syypää. Toinen ystävä on ilmeisesti parempi, koska hän valitsi puolensa.

Minä olen huono ystävä
Minä olen törkeä
Minä en ymmärrä
Minä en saa pitää heistä jos hänkään ei pidä

Miksi...

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Fuck you world


Olin eilen parhaan kaverini luona ja jostain syystä keskustelu kääntyi siihen miten sekoilin lauantaina. En haluaisi edes puhua koko asiasta. Yhtäkkiä kaverini alkaa selittämään mulle jotain että "ootko sä Liisa jotenkin masentunut? Onko sulla noita yhden illan juttuja noin paljon sen takia että haluisit niin paljon poikaystävän?" Mitä helvettiä?!

Joo en ole masentunut, jokseenkin sekaisin elämäni kanssa kylläkin. Suutuin niin paljon tuosta ystäväni kommentista. Hän on muutenkin niin töykeä mua kohtaan nykyään...tiuskii ja suuttu joka asiasta. Pariviikkoa sitten tämä kaverini avautui humalassa omasta masennuksestaan mulle ja siitä miten huono hänen on olla. Sitten kun selvinpäin koitan puhua hänelle asiasta niin sanoo että "joojoo kaikki on hyvin". Justjoo. Kumpikohan meistä oli se masentunut?

Tuntuu että kaksi mun parasta kaveria puhuu mun selän takana edelleen siitä lauantaista...tai ylipäätään musta. Ne on alkanu viettää enemmän aikaa kahdestaan ja juttelemaan enemmän. No ei kait siinä, oon ilmeisesti tuon yhden sekoilun jälkeen niin paska ihminen kaikin tavoin.

ps. aloitan sairaaladieetin piakkoin

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

I'm a mess


Liikaa viinaa, tangolla tanssimista, exälle angstaamista, irtoseksiä, heräämistä alasti, jälkiehkäisypilleri. 

Maailman isoin morkkis. En oo koskaan ollut niin sekasin mitä eilen olin. En ollu yhtään oma itteni...mun käytös oli ihan hirveetä. Hävettää niin paljon. 

En tiedä millon uskallan edes juoda seuraavaks...täl hetkellä tuntuu siltä etten oikeasti uskalla juoda. Itkin yksin sohvalla koska oon niin järkyttynyt mun käytöksestä..en ymmärrä mitä tapahtui. Mitä mulle on tapahtumassa? Oon niin hukassa itteni kanssa ja se ilmeisesti purkautuu kun oon humalassa. Pitää ryhdistäytyä, mä en oo tällainen.


perjantai 6. syyskuuta 2013

I lost a friend somewhere along in the bitterness



Kaikki menee pisin persettä ja ainut positiivinen asia tällähetkellä on se, että mulla on litran verran viinaa kaapissa. Tänään voisin vetää kalsarikännit neljän seinän sisässä ja kieriä itsesäälissä. Huomenna on kaverin synttärit ja vedän bilevaihteen päälle. Tilillä on 22,58 euroa ja aijon lykätä kaiken huomenna baariin. Sounds like a plan


And where did I go wrong? I lost a friend
Somewhere along in the bitterness

And I would have stayed up with you all night
Had I known how to save a life

As he begins to raise his voice
You lower yours and grant him one last choice
Drive until you lose the road
Or break with the ones you've followed
He will do one of two things
He will admit to everything
Or he'll say he's just not the same
And you'll begin to wonder why you came

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Hei syksy


Niin se kesä vaan on ohi ja syksy saapuu. Vaikka harmittaakin, niin odotan tältä syksyltä ja talvelta paljon. Yhteishaku alkaa taas 16.9 ja toivon todella pääseväni opiskelemaan. Mun on ikävä koulua, vaikka sinne meneminen ahdistaa nyt jo. Haen Varsinais-Suomen ainoaan ammattikorkeakouluun, molempiin yksiköihin. Toivottavasti en joudu muuttamaan...en halua.

Mun kesään on mahtunut niin paljon hyviä hetkiä, että huonoja hetkiä on jopa vaikea muistaa. Nyt taas syksyn tullen tuntuu että niitä huonoja hetkiäkin on enemmän. Olen kuitenkin tajunnut, että suurin osa omasta huonosta olostani johtuu minusta itsestäni. Tarkemmin sanottuna siitä, etten ole tyytyväinen itseeni...omaan ulkomuotooni. Kesän aikana se asia oli niin helppo unohtaa, mutta nyt sen taas tajuaa.

Vaikka se vaa'an numero ei määrittele ihmistä, olisin silti niin paljon onnellisempi 10 kiloakin kevyempänä. Aika tehdä asialle jotain. Enhän halua näyttää valaalta jos pääsen uuteen kouluun.

ps. ihanaa, saa kääriytyä isoihin villapaitoihin ja pistää pipon päähän!

torstai 29. elokuuta 2013

Everytime i try to fly, I fall without my wings


En tiedä miks kirjoitan koska mun tuntemukset viime postauksesta ei oo juurikaan muuttuneet. Pää sekasin.

Diagnosoin tänään itselleni sosiaalisten tilanteiden pelon. Jotkut varmaan muistaa miten joskus panikoin sitä, miten kovasti punastun kun joudun pitämään esitelmää luokan edessä. Noh, tilanne on mennyt pahemmaksi. Nykyään punastun paljon helpommin. Punastun niin tyhmissä tilanteissa ja niin turhista syistä. Riittää että joku sanoo mun lempinimen ja sitten 3 ihmistä kääntyy katsomaan mua. Mitä vittua? MIKSI?! Oon alkanut välttää tiettyjä tilanteita tän takia ja "tuntemattomassa" porukassa oon paljon hiljaisempi mitä ennen. Liian monissa tilanteissa päässäni pyörii vain "älä punastu. Älä sano mitään ettei ne katso sua päin. Älä punastu. Oo huomaamaton niin ne ei huomaa." Miten tuun ikinä selviämään ammattikorkakoulussa, kun oon tällainen? Mua pelottaa.
Mun itsevarmuus on ihan pohjamudissa tän takia.
Tekisin mitä vaan ettei mun tarvitsis punastua enää ikinä.

Ja nä miesasiat...asdasdfasgkl

perjantai 16. elokuuta 2013

Feelings


Oon niin sekasin. Välillä ihan normaali ja elämäntäyteinen olo, ja sitten taas hetkittäin niin epätoivoinen ja lamaantunut tunne.

Se yksi mies aiheuttaa mulle edelleen päänvaivaa. Ei ota itse yhteyttä mutta sitten kun viestittelen hänelle niin tarjoutuu tulemaan mun kanssa jokupäviä ruokakauppaan (miksi?) ja ostamaan mulle uuden sohvapöydän rikki menneen tilalle. Mitä ihmettä? Ja kyseinen sohvapöytä maksaa siis 100e. Kieltäydyin kohteliaasti almuista.

Lueskelin vanhoja tekstejäni vuodelta 2011 ja olen kyllä kuulostanut niin erilaiselta silloin...paikoin jopa sairaalta. Niinä aikoina kirjoitin miltei aina syömiseni ylös tänne blogiin, ja ajattelin huvikseni tehdä niin myös nyt.

Syömiset:
- Finduksen red curruy pakastejuttua yksi annos
- ikean hotdog
- kaksi lusikallista äitin pehmistä
- 4 siivua limppua + juusto + suolakurkku

Niin terveellistä...or not. Tässä syy miksi en tykkää ostaa pehmeää leipää kotiin: koska syön sitä ihan helvetisti! Noh, syön tuon pussin loppuun ja siirryn sitten taas kuivatetun varrasleivän pariin.

torstai 15. elokuuta 2013

They say that bad words hurt, but they never tell you that good ones can hurt too




Kesä menikin sopivasti ilman sydänsuruja ja miesongelmia. Samantien kun koulut alkoivat (paitsi minulla) niin tietenkin piti tapahtua jotain paskaa. Kiitos vain tästäkin. Arvostan sitä kun lupaillaan kuuta taivaalta ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin toisin. Onko reilua sanoa "et joudu koskaan olemaan yksin jos se on musta kiinni" "haluan sut omaksi" ja sitten lopettaa yhteydenpito. Milloinkohan olisi minun vuoroni saada joku ihana ihminen rinnalleni, pysyvästi.

Positiivista: ruoka ei maistu koska itseinho hipoo taivaita. Tupakka maistuu senkin edestä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Hei taas


Viime kirjoituskerrasta on melkeen kaksi kuukautta. Tietty harmittaa etten ole kerennyt teille kirjoittamaan  enkä lukemaan kuulumisianne, mutta samaan aikaan olen iloinen tästä kesästä. Tässä vähän sitä, mitä olenkaan tehnyt nämä hetket kun olen ollut poissa.


1. Valmistunut ylioppilaaksi ja viettänyt ihanat lakkiaiset
2. Ottanut elämäni ensimmäisen äkkilähdön
3. Kyseinen äkkilähtö otettiin Turkin Alanyaan parhaan ystäväni kanssa
4. Olin siis ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman "aikuisia"
5. Hakenut korkeakouluopintoihin, mutten päässyt
6. Ollut ensimmäistä kertaa kiertelemässä Helsingin keskustaa (joo oon vähän jäljessä)
7. Miettinyt muuttoa uudelle paikkakunnalle...ehkä jopa pääkaupunkiseudulle
8. Ryypännyt elämäni ensimmäisen kerran 4 päivää putkeen
9. Ollut mökeillä, sekä omalla että kavereiden
10. Katsonut Supernatural-maratoneja parhaan ystäväni kanssa sadepäivinä
11. Syönyt ensimmäisen kerran lammasta
12. Lukenut kirjaa ja itkenyt 3 kertaa ensimmäisten 50 sivun aikana
13. Uinut niin isoissa aalloissa, että ne löivät pääni yli, se oli mahtavaa

14. Viettänyt muutenkin tähänastisen elämäni parhaan kesän...en voi sanoin kuvata miten paljon olen kokenut kesän aikana. Miten iloinen olen ollut ja miten paljon olen elänyt. Se kun on ulkomailla parhaan ystävän kanssa ja tekee kaikkea spontaania...se on niin upeaa. Ne Alanyan baarikadun välkkyvät valot, jyskyttävä musiikki ja humalainen tunnelma. Ja kaikki edessä olevat suunnitelmat vielä.

Tietenkin murehdin painoani edelleen, tuskin koskaan lakkaan murehtimasta siitä. Mutta nyt keskityn enemmän tähän ainutlaatuiseen aikaan. Työttömänä oleminen on vetänyt elämäni aika rutiinittomaksi ja spontaaniksi, joten laihdutus ei ehkä sovi tähän väliin juuri nyt. Mutta ei se haittaa, mulla on aikaa. Ja lupaan, että heti kun saan töitä tai opiskelupaikan (= kun saan päiväruutinin takaisin), niin otan itseäni niskasta kiinni. Juuri nyt aijon pitää hauskaa ja olla vapaa ihan kaikesta.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

not so positive


Vituttaa. Vituttaa niin rankasti että tekisi mieli ostaa lähikauppa tyhjäksi herkuista ja ahmia, toisaalta myös tekee mieli aloittaa syömättömyys. Ristiriitasia tunteita eikä kumpikaan ole hyvä vaihtoehto. Makaan vain sängyllä ja odotan että Geordie Shoren uus tuottis alkais...pari tuntia vielä. Piti olla kaverin kanssa, mutta ei näemmä kiinnosta. Olen huomannut, että parhaita ystäviä muille näköjään ovat ne jotka pettää luottamuksen ja puhuu paskaa selän takana.

Tekisi mieli vaan nukkua mutta nään niin ahdistavia unia etten halua. Pitää ryömiä kaverin asuntoon ohutta onkaloa pitkin, jossa tunnen tukehtuvani (ahtaanpaikankammo), pakenen. Myöhemmin olen omassa kodissani ja asuntooni tulee paljon kodittomia kissoja sekä koiria. Tarjoan kaikille kissanruokaa oman kissani kulhosta ja tunnen surua niiden kohtaloista. Ei ehkä kuulosta ahdistavalta unelta, mutta sitä se oli. Nykyään uneni ovat usein koskeneet ahtaanpaikankammoani, synnytystä (pelottavana asiana) ja eläinten ahdinkoa. Tiedä sitten mistä nämä unet johtuvat.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

päivitystä treeniin


Moikka taas! Pikkuhiljaa alkaa elämä taas rutinoitumaan ja treeni kulkee hyvin. Nyt kun alkaa oikeasti oppimaan lisää erilaisia liikkeitä ja halu kehittää lihaksistoa ihan kunnolla on kova, niin mietin treenin jakamista kolmeen osaan.
Helppo jako olis:
- hauis, ojentajat, hartiat
- selkä ja rinta
- jalat ja peppu

Vatsat teen joka kerralla treenin perään. Vatsoille on turhaa tehdä omaa päivää, koska niitten tekemiseen ei kauaa mene. Perus vatsarutistukset, vinot vatsalihakset ja lankkua treenaamaan syviä vatsalihaksia. Käyn myös cxworx nimisessä jumpassa mikä painottuu pitkälti vatsalihaksiin. Saa nähdä miten tää lähtee toimimaan.

ps. uusi postaus salaisessa, klik !!!

lauantai 11. toukokuuta 2013

apua..

Kaveri oli tänään mun koneella ja löysi mun blogin. Tai ei varsinaisesti, mutta oli mun bloggerin etusivulla. En tiedä ehtikö se huomata tän blogin nimen. Se on mun paras ystävä, mutta silti pelottaa jos se huomasi blogin nimen, googlaa sen ja tulee lukemaan tätä. Ei muuten, mutta ne vanhat postaukset. Luotan tähän mun ystävään täysin, mutta silti pelottaa. Jos luet tätä, niin toivon, ettet kerro tästä kellekään...ymmärrät varmaan miksi.

Voi olla että poistan suurimman osan vanhoista postauksista. Tekis varmaan ihan hyvää.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

täällä taas



Anteeksi liian pitkä hiljaiseloni...syitä on paljon, lähinnä turhia selityksiä ja tekosyitä. Olen ollut äärettömän laiska treenaamisen ja kaiken muunkin suhteen viimeiset 3 viikkoa. On tuntunut ettei mulla ole mitään mistä tänne kirjoittaisin. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja raahasin itseni salille, saldona tunnin salitreeni ja jumppa mikä keskittyy keskivartalon lihaksistoon.

Syömiset on mennyt pisin helvettiä suoraan sanottuna. Yritän parhaani mukaan tsempata myös syömisten puolesta. Ajattelin ottaa reverse motivaatiokuvat omasta ruhostani huomenna, jos sitä kautta sais jotain tulosta aikaan. Voisin lisätä ne kuvat myös tänne..ehkä se häpeä sais mut lopettamaan kaiken turhan syömisen.

Ylioppilasjuhlat on alle kuukauden päästä ja valmistujaismekko ei mene vielä päälle, joten mun on vähän PAKKO laihtua. Uutta mekkoa en voi enkä suostu ostamaan vaan siksi että oon liian iso, enkä saanut aikaiseksi haihduttaa paria senttiä rinnan alta. Ne pari senttiähän lähtee, ja mielellään paljon enemmänkin.

Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni myös tämän blogin suhteen ja jatkaa säännöllistä postailua, kiitos teille jotka jaksatte edelleen lukea mun höpötyksiä 




sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pieni repsahdus johtaa usein suurempaan


Eilen suistuin ruokavaliostani ja söin iltapalaksi kaverin kanssa purkkihernekeittoa ja muutaman hapankorpun levitteellä. Tänään olin kaverin luona meikkikutsuilla ja siellä oli tietenkin kaikkea hyvää purtavaa. Saldoksi kertyi täytetty paahtoleipä, korvapuusti, kaksi vaahtokarkkia. Näiden herkkujen jälkeen mun herkkuhimo vain yltyi. Kotiin tullessa katsoin pöydälle jäänyttä kebab mainosta ja siitä se ajatus sitten lähti. Hetki sitten vedin naamariin melkeen kokonaisen rullakebun!!!! Lihoista jätin yli puolet syömättä, mutta muuten se meni melkeen kokonaan. Nyt ällöttää ja maha turvottaa. Huomenna meen huhkimaan salille semmosen treenin rangaistuksena itelleni.

Vaikka tämmönen on aina takapakkia, niin en anna sen tälläkertaa lannistaa. Huomenna entistä tiukempi ote ruoan ja treenin suhteen ja kahta kovemmin kohti tavoitetta.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

huh helpotusta


Kyllähän se paino sieltä tippui kun piti salivapaan päivän. -900g eilisestä hihii jee! Läskiahdistuksissani tosin skippasin eilisen välipalan kokonaan ja päivälliseltä jätin lihan pois...vaikka ei saisi. Otin myös uudet mitat itsestäni tuossa aamulla ja minusta on lähtenyt pois yhteensä 10cm. Puolet senteistä on lähtenyt lantiolta ja masukummun kohdalta.

Eilen teki niin kovasti mieli repsahtaa ja lähetin paniikkiviestejä kaverilleni etten sortuisi ahmimaan pastaa. Sortumisen sijaan leikkelin muotilehdistä pari motivoivaa bikinikuvaa ja kiinnitin ne jääkaapin oveen. Pitäis vissiin liimata yks kuva kiinni kuivakaapinkin oveen..siellä takana kun on kaikkea pahaa (pastaa, suolakeksejä, hapankorppuja, puuroa).

Salihommat on jäänyt nyt vähän vähemmälle, kun mun lemppari salikamu on kipeänä. Keskiviikkona olin parhaan kaverin kanssa salilla ja täytyy sanoa että tuli aika salikarhu olo, kun kaveri ei jaksanut tehdä mun sali-ohjelmaa loppuun asti ja minä jatkoin loppuun asti. Ja hänellä ei siis ole grammaakaan ylipainoa. Kyllä mä sen vielä potkin tekemään koko ohjelman loppuun!

torstai 11. huhtikuuta 2013

ärsyttää


Kävin vaa'alla...83kg. Paino ei ole liikkunut mihinkään. 2kg pudotusta vähän reilussa viikossa mutta ei se riitä. Miksi mun paino nyt jumittaa paikallaan? Oon noudattanut dieettiä. Aerobiset harjoittelut on jääny aika pahasti välistä, johtuu sitten ehkä siitä. Vituttaa ihan älyttömästi, koska luulin laihtuvani nopeammin ja ettei tarvitsisi kärsiä siitä että paino jumittaa. Turhauttavaa. Peilistä kyllä näkee että olen hoikistunut, mutta kun sekään ei riitä. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen vahvistuksen vaa'alta siitä että olen laihtunut. Olin eilen kuntosalilla...ehkä se on lihaksiin kertynyttä nestettä? En mä tiedä...ärsyttää vaan niin paljon ja tekisi mieli skipata pari ateriaa tältä päivältä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

SD päivä 6 ja motivaatiokuvia


Dieetti on sujunu tosi kivasti tähän asti. Painoa on pudonnut about -3kg. Tarkkoja lukuja on nyt hankala sanoa, kun tosiaan mun vaaka vähän sekosi ja näytti ilmeisesti mun dieetin aloituspainon ihan pisin seiniä. Eli mun alotuspaino oli suurempi kuin toi vähän päälle 82kg, koska nyt mun paino on se 82kg. Ihmettelinkin kun perjantai aamuna äitin vaaka näytti mun painoksi 84 ja jotain. Manasin koko vaa'an maan rakoon, mutta se taisikin olla oikeessa ja mun vaaka väärässä...hups. Vaihdoin mun vaa'an paristot ja nyt pitäis taas toimia oikein. Otin itsestäni myös mitat, ne näkyy salaisessa blogissa (siellä on myös uusi postaus, klik).

Mun tekee kokoajan ihan älyttömästi mieli leipää ja pastaa...mun pahimmat viholliset. Leipää mulla ei onneksi kotona edes ole, joten repsahduksen todennäköisyys on aika pieni. Pastaa mulla kuitenkin on, koska sitä saa syödä päivällisellä pienen määrän. Toistaiseksi olen pitänyt itseni kurissa, mutta kovasti tekis mieli keittää kattilallinen pelkkää pastaa ja vetäistä se naamariin. Vaikea päästä vanhoista tavoista eroon, kun ehti tottua yksin asuessa sellaseen hiilarimössö ruokavalioon. Toisaalta, mun olo on paljon energisempi ja tietty kevyempi näin. Loppuun motivaatiokuvia lähinnä itselle etten oikeasti käy sen pastapussin kimppuun.


 anteeksi härö pyllykuva, mutta tollasen pyrstön takia mä niitä kyykkyjä teen :D









keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Päivä 1


Uusi postaus salaisessaKlik klik!

Superdieetin kokovartalotreeni vedetty salilla ja huh kun oli raskas. Kaverilla oli sykemittari matkassa ja hänellä paloi treenin aikana melkeen 700kcal! Join myös elämäni ensimmäinen palautusjuoman (Fast Whey+) ja oli ihan hyvää, maistui laimealle kaakaolle.

Tässä Superdieetissä pitää syödä KOKO AJAN! Tai ainakin tuntuu siltä. Vaikeaa mahduttaa viittä ateriaa vuorokauteen kun vuorokausirytmi on ihan sekasin. Tuli suorastaan suru puseroon kun sain päivällisellä syödä pikkusen määrän pastaa...siitä määrästä ei tullu ku vihaseksi (terveisin pastan suurin rakastaja). Leipää  on ikävä nyt jo...ja eka päivä menossa...tulee olemaan tiukkaa!

Kutsut salaiseen ja SD


Nyt pitäis olla kaikki kutsut salaiseen blogiin lähetetty! Siellä on vielä muutamia vastaamattomia kutsuja. Ja hei muistakaa painaa "liity tähän sivustoon" nappia tai lisätä blogi omaan lukulistaanne, jotta uusista postauksista tulee teille ilmoitukset :) Lupasin kuitenkin myös, että ilmoitan aina tämän blogin puolella kun salaiseen on tullut uusi postaus.

Superdieetin ensimäinen päivä on nyt käynnissä! Aamupala syöty, tunnin päästä välipala. Illalla salille tekemään koko vartalon treeni. Eilen aamulla punnitsin itseni, ja vaaka näytti 82,4kg, hups. Saa nähdä miten paljon kiloja karisee tän kuuden viikon aikana. Nyt on ainakin niin hurja tsemppi päällä että oksat pois!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Salainen

Muistakaa käydä lukemassa salaista blogia täältä. Uusi postaus klik klik

Jos haluat salaisen blogin lukijaksi, jota kirjoitan omalla naamallani, pistä sähköpostiosoitteesi kommenttiboksiin :)

torstai 28. maaliskuuta 2013

Uutta treeniohjelmaa


Superdieetin ruokavalio ja treeniohjelmat tuli näkyviin eilen, jee! Kokeiltiin heti eilen kaverin kanssa molmepia salilla tehtäviä treeniohjelmia ja kyllä tietää taas tehneensä. Tossa hetki sitten koitin Superdieetin kotitreeniä ja kyllä se hien sai pintaan ja jalat tärisemään.

2.4 alkaa sitten kuuden viikon koitos! Treenien noudattaminen ei oo mikään ongelma, pitää vaan ottaa itteään niskasta kiinni myös noiden syömisten kanssa ja löytää se selkäranka jostain. 

Tänään mennäänkin sitte kahden parhaan kaverin kanssa baareilemaan, jeejee! Hauskaa pääsiäistä ihanat 

tiistai 26. maaliskuuta 2013

i'm human


Mun ruokailurytmi on ihan pisin helvettiä. Heräsin klo 14.00 (joo unirytmikin on hienolla mallilla), söin kaksi sämpylää ja hiukan kaapissa olleita sipsejä. Seuraava ruokailu oli hetki sitten, klo 22.00, samanlainen setti kuin päivällä. Hienoa säännöllisyyttä ja terveellisyyttä tosiaan. En jaksa mennä kauppaan ja tuhlata rahojani kunnon ruokaan. Onneks 2.4 alkaa Jutan Superdieetti nettivalmennus niin saa nä ruoka-asiat kuntoon.

Se jätkä kenestä puhuin viime postauksessa, ehdotti mulle seksisuhdetta...mitä helvettiä oikeesti. Ensinnäkin ollaan nähty kerran...ja muutenkin MITÄ. Mä haluan siltä TÖITÄ ja se ehdottaa tommosta, kiva. Toivon ettei tä tyyppi kuvittele että samalla kun allekirjoitan työsopimuksen niin annan suostumukseni johonkin fyysiseen kontaktiin hänen kanssaan.

Alan oikeesti pikkuhiljaa uskomaan siihen, että kun miehet katsoo mua niin ne näkee vaan kävelevän vaginan, ei ihmistä jolla on persoonallisuus.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

young blood


Uusi miestuttavuus antoi mulle kesätöitä, ihanaa! Se tyyppi on muutenkin niin ihana, oivoi. Mitä muuta voi tehdä kuin hymyillä typerän näköisesti kun tulee viesti "tottakai voidaan nähdä ensviikolla, kyl sulle löytyy aina   aikaa". Huhhuh, pitää taas rauhottua.

Huomenna tekemään korkeakoulujen yhteishakua koululle ja katsomaan ylppäreiden alustavat tulokset, hui. Viikonlopun laiskottelujen ja herkuttelujen jälkeen pitää alottaa taas tiukka salitreeni heti huomenna, tänään piti mennä salille mutta toi edellämainittu Herra vähän muutti suunnitelmia.

Nyt on tosi hyvä mieli, pitkästä aikaa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

pikakuulumiset


Ajatus ei kulje. En oo kirjotellut taas hetkeen, mitäs näihin päiviin on mahtunut...lähinnä oleilua ja salilla käyntiä. Salilla oon käynyt miltein päivittäin, siitä tulee aina niin hyvä fiilis. On ihanaa huomata miten jaksaa harjoitella isomilla painoilla ja vastuksilla.

2.4 alkaa yksi erityinen laihdutusjuttu mistä kerron myöhemmin lisää, huiii odotan innolla!




sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

oh girl, this boat is sinking


Mä oon niin sekasin. Välillä oon onnellinen, tiedostan kaikki ihanat ihmiset ympärilläni ja sen että kyllä mulla on asiat aika hyvin. Mutta sitten on tällaisia päiviä kuin tämä sunnuntai...makaan vain sängyllä ja toivon että tulisi uni. Odotan vain kellon lyövän kuusi että pääsen salille. Sitten tulen kotiin, käyn suihkussa ja palaan takaisin tähän sängylle. Kaikilla kavereilla on vielä koulua, arkipäivisin mä vain lojun kotona ja odotan että mun elämässä tapahtuisi edes jotain merkittävää. Mut pitää järjissäni vain kaksi läheisintä ystävääni, äiti ja kuntoilu.

Eikä asiaa auta yhtään tuo mamman tuoma keksipaketti josta olen syönyt jo ties kuinka paljon. Ja peilistä takaisin tuijottaa turvonnut läskinaama.

Joskus iltaisin luen mun ja K:n vanhoja keskusteluja ja hymyilen kyynelten vieriessä poskilla. Kukaan ei oo koskaan puhunut mulle niin ihanasti ja silti se satutti mua niin pahasti. Netissä nään kuvia siitä ja toisesta tytöstä, ja jokaisen kuvan nähtyäni rikkoudun sisältä aina vähän lisää. Ei olla puhuttu yli kuukauteen mitään, ja silti kaipaan vieläkin.