Paino nousut, no ei yllätä eilisten syömisten jälkeen. Tänään
koitin skarpata. Aamupalaksi kaksi leipää, koulussa puolikas myslipatukka, päivälliseksi kaksi ruisleipää ja
lasagnea. En voinut vastustaa, äidin tekemä lasagne on maailman parasta. Ennen salkkareiden alkua kävelin keittiöön lasagnekulhon ohi ja kävin tahtojen taistoa siitä syönkö vaiko en...mieli teki aivan hirveästi mutta tällä kertaa sain vastustettua ja söin lasagnen sijaan mandariinin.
Mietin tänään mitä oikeastaan onkaan syömishäiriöinen käyttäytyminen tai syömishäiriö? Liian yleinen käsitys on, että vain laihalla tai ylilihavalla (ahmimishäiriö) voi olla syömishäiriö, tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, syömishäiriö ei katso kokoa. Minäkin olen tänään syönyt aivan normaalin määrän ruokaa, ehkä jopa hieman keskivertoa vähemmän, silti tuo ruokamäärä ahdistaa ja tunnen itseni huonoksi, ällöttäväksi. En koe olevani enää syömishäiriöinen, mutta suhteeni ruokaan ei ole normaali. Varsinkin viimeisten viikkojen aikana vanhat ajatukset ruoasta ja syömisestä ovat tulleet pintaan. Tietynlainen itsetarkkailu on taas alkanut. Mietin syömiäni ruokia, kokoani, painoani, ulkonäköäni ja kehoani jatkuvasti. Eniten mietin sitä miten
K minut näkee, eikö se nää miten iso olen? Eikö sitä
ällötä koskea mua reidestä, selästä, pepusta, lantiolta?
Olen niin pelokas tämän suhteen kanssa koska en voi uskoa miten joku voisi haluta tällaista kroppaa...haluta olla ihmisen kanssa kenellä on tällainen vartalo.