tiistai 29. tammikuuta 2013

Turhaa päivittelyä


Olo on pikkuhiljaa parempi ihanien ystävien ansiosta. Jaksaa taas tehdä muutakin kuin maata kotona ja murehtia. Oon syönyt tämän ja eilisen päivän pelkkää roskaa, paljon. Ällöttää ja turvottaa. Huomenna paremmin...tai oikeastaan koko loppuviikko paremmin. Seuraavalla viikolla heti maanantaina vaihto uudelle salille jossa paljon kattavampi kuntosali ja jumppavalikoima. Oi että, pääsee taas treenailemaan!

Anteeksi lyhyt ja sekava teksti, pää lyö tyhjää.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Nobody said it was easy


En ole kuullut hänestä vuorokauteen mitään. Ei vastannut viesteihini vaikka lupasi. En tiedä mikä meidän tilanne on. Onko edes mitään meitä, oliko koskaan? En ota tänään yhteyttä, en halua roikkua.

Huomenna kuitenkin pakko pistää viestiä vaikka ei ottaisikaan yhteyttä. Mä aijon selvittää tämän asian hänen kanssaan kasvotusten. Hän saa sanoa mulle päin naamaa jos haluaa että tämä oli tässä. Mä vittu ansaitsen edes sen että kuulen sen päin naamaa enkä tekstiviestillä.

Olo on taas niin lamaantunut. Oon ollut koko päivän aamutakissa. Maannut sängyllä tuijottaen tietokoneen ruutua. Miettinyt pääni puhki ja itkenyt.

Ja peilistä katsoo taas se ruma ja läski tyttö joka epäonnistuu kaikessa mihin ryhtyy. Tänään aamulla mulla oli pitkästä aikaa sellainen olo että haluaisin vahingoittaa itseäni...ja haluan edelleen, haluasin niin paljon. Vanhat arvet muistuttaa vielä viime kerrasta kun romahdin.


lauantai 26. tammikuuta 2013

Me emme saa haluta toisiamme


Tä kaikki on vaarassa kaatua ja loppua. Kun luulin että kaikki on hyvin, niin vedetäänkin matto pois jalkojen alta.

En ole ollut näin paskana sen jälkeen kun pääsin yli mun ja exän erosta. Nyt on taas samanlainen tunne. Ei millään ole lopulta mitään väliä, en mä kelpaa kellekään vaikka miten yrittäisin.

Ja tapahtuipa mitä vaan, niin aina mä putoan. Ja jos tämä oli oikeasti tässä, niin mä en jaksa enää olla vahva.

torstai 24. tammikuuta 2013

Otin tietoisen riskin kun hairahdin


Mikä mun naamaa vaivaa...olen ollut koko viikon vielä normaaliakin rumempi. Nenän alla oleva finni on ilmeisesti tullut jäädäkseen, hiukset roikkuvat elottomina kehystäen turpeita kasvojani. Musta neule verhoaa suuren keskivartaloni. Mustat farkut yrittävät epätoivoisesti kaventaa jättimäisiä jalkojani. Kävellessäni koulun käytävillä vedän vatsaani sisään jotta mahani ei vyöryisi yli housun reunojen.

Huomenna syön vain hedelmiä, ostin paljon hedelmiä mistä teen itselleni hedelmäsalaattia. Nään huomenna ehkä K:n enkä saa olla turvonnut, hedelmät ei turvota.

Ps. aloin kirjoittamaan novellia syömishäiriöstä

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

mulla on ollut paska päivä


Paino nousut, no ei yllätä eilisten syömisten jälkeen. Tänään koitin skarpata. Aamupalaksi kaksi leipää, koulussa puolikas myslipatukka, päivälliseksi kaksi ruisleipää ja lasagnea. En voinut vastustaa, äidin tekemä lasagne on maailman parasta. Ennen salkkareiden alkua kävelin keittiöön lasagnekulhon ohi ja kävin tahtojen taistoa siitä syönkö vaiko en...mieli teki aivan hirveästi mutta tällä kertaa sain vastustettua ja söin lasagnen sijaan mandariinin.

Mietin tänään mitä oikeastaan onkaan syömishäiriöinen käyttäytyminen tai syömishäiriö? Liian yleinen käsitys on, että vain laihalla tai ylilihavalla (ahmimishäiriö) voi olla syömishäiriö, tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, syömishäiriö ei katso kokoa. Minäkin olen tänään syönyt aivan normaalin määrän ruokaa, ehkä jopa hieman keskivertoa vähemmän, silti tuo ruokamäärä ahdistaa ja tunnen itseni huonoksi, ällöttäväksi. En koe olevani enää syömishäiriöinen, mutta suhteeni ruokaan ei ole normaali. Varsinkin viimeisten viikkojen aikana vanhat ajatukset ruoasta ja syömisestä ovat tulleet pintaan. Tietynlainen itsetarkkailu on taas alkanut. Mietin syömiäni ruokia, kokoani, painoani, ulkonäköäni ja kehoani jatkuvasti. Eniten mietin sitä miten K minut näkee, eikö se nää miten iso olen? Eikö sitä ällötä koskea mua reidestä, selästä, pepusta, lantiolta?

Olen niin pelokas tämän suhteen kanssa koska en voi uskoa miten joku voisi haluta tällaista kroppaa...haluta olla ihmisen kanssa kenellä on tällainen vartalo.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Luulen, en tiedä, vaan tunnen sut, en mä nää tai kuule


Ahdistaa, oon syönyt taas liikaa. Ne vanhat tutut ajatukset alkaa taas valtaamaan mieltä, ne jotka ovat olleet niin kauan poissa. Ne jotka hallitsi blogin alkuaikoina. Makasin sängylläni ja oli huono olla, teki mieli itkeä ja olla poissa. Puin ulkovaatteet ylleni ja äiti tuli ihmettelemään mitä teen, sanoin meneväni kävelylle. Sen ilme oli  tosi kummastunut ja kysyi "miksi?". Sanoin että menen vain huvikseni. Äiti pyysi ottamaan koiran mukaan. Lenkki helpotti, hetkeksi.

Nään miten K on online tilassa facebookissa ja toivon vain että se lähettäisi mulle viestin. Se lähetti mulle iltapäivällä kuvan itsestään ja perään hyvän päivän toivotukset, siihen meijän tekstailu rajoittuikin tältä päivältä. En uskalla puhua sille koska pelkään ärsyttäväni sitä...pelkään että jos otan itse yhteyttä niin saan sen ahdistumaan, ja että se johtaa siihen ettei se haluakaan mua enää. Kyllä se jokapäivä jotain yhteyttä ottaa itse, mutta olisi kiva puhua enemmän. Kysyin siltä eilen jos nähtäisiin ennen viikonloppua, siihen K vastasi "kyl vois jokupäivä koittaa nähä :)". Mä osoitin kiinnostukseni nähdä, nyt odotan että se ehdottaa päivää. Sillä on muutenkin enemmän menoa kuin mulla. En uskalla ehdottaa mitään päivää, koska pelkään että sekin ahdistaa sitä. Oon niin huono tällaisissa jutuissa. Ketään muuta ollut tällaisessa tilanteessa?

kysely

Päätimpä väsätä tämmösen kyselyjutun. Saan purkaa tylsyyttäni ja ehkä te saatte jotain uutta minusta irti.


yhdeksän totuutta lauantaista
1. suutelitko ihastustasi? - kyllä
2. oliko kiva päivä? - oli, aivan ihana!
3. olitko tietokoneella? - olin
4. opitko jotain uutta? - juu
5. teitkö jotain mitä et tee yleensä? - en kai
6. käytitko jotain päihdettä? - en
7. teitkö yhtään urheilusuoritusta? - en
8. monelta aloit nukkumaan? - yhden aikaan yöllä
9. kenen kanssa vietit aikaa? - K:n


yhdeksän totuutta nykyhetkestä
1. oletko surullinen? - en
2. jos olet, miksi? - ....
3. onko sinulla lävistyksiä? - kielikoru
4. mitä sinulla on päälläsi? - pinkki jumpin haalari
5. oletko tyytyväinen elämääsi? - osittain
6. minkälainen olo sinulla on nyt? - normaali, vähän nälkä
7. mikä biisi soi? - Drinking from the bottle - Calvin Harris
8. onko sänkysi pedattu? - ei
9. missä olet? - kotona, omassa huoneessa





rehellisesti
tietääkö ihastuksesi että tykkäät hänestä? - tietää
onko sinulla sellaista ystävää, jolle voit kertoa kaikki huolesi? - ei
riiteletkö usein ystäviesi kanssa? - hyvin harvoin
voisitko elää ilman ystäviä? - en todellakaan!
oletko onnellinen? - osittain
entä surullinen? - en
ketä halasit viimeksi ? - K:ta
missä kuussa olet syntynyt? - Toukokuussa
miksi olit viimeksi surullinen? - miesjutut stressasi
miksi teet tätä? - koska tylsää

milloin
milloin viimeksi nauroit ja miksi? - hetki sitten äitille
milloin olet viimeksi syönyt leipää? - koulussa
milloin olet viimeksi opiskellut kunnolla? - mikä on kunnolla? Eilen luin yo-kokeisiin
milloin olet viimeksi pussannut jotain? - sunnuntaina 
milloin olet viimeksi halunnut jotain mitä et voi saada? - en tiedä



sekalaista
viimeisin soitettu biisi? - sweet nothing - Calvin Harris
kuka nukkui viimeksi vieressäsi? - K
kuka puhui kanssasi viimeksi puhelimessa? - hyvä ystävä
kuka nauroi viimeksi kanssasi? - koulukaveri
kuka piti sinua kädestä viimeksi - K

rakkaus
oletko sinkku? - en, mutten seurustelekaan. En oikein tiedä miksi tätä tilannetta kutsuisi :d
miksi näin? - koska ei olla edetty vielä seurusteluvaiheeseen, ainakaan virallisesti, en minä tiiä!!
ketä suutelit viimeeksi? - K




haluaisitko
olla jossain muualla kun nyt olet? - K:n kainalo ois kiva
olla päivän julkkis? - juu 
elää jonkun päivän uudestaan? - haluaisin
nähdä jonkun tietyn? - juu
kertoa jotain jollekkin tietylle? - juu, mutten uskalla
halata jotain tiettyä? - juu
viettää aikaa jonkun tietyn kanssa? - juu
että olisi kesä? - tietenkin

yhdeksän asiaa minusta
etunimi - en voi kertoa
syntymäpäivä - en voi kertoa sitäkään
pitkät vai lyhyet kynnet - lyhyet
pitkät vai lyhyet hiukset - pitkät
lävistyksiä vai ei - kyllä
tatuointeja vai ei - kyllä
lempikirjasi - Harry Potterit, toivoton HP fani vieläkin no can do
uskotko jumalaan - kyllä
oikea vai vasuri - oikea


kymmenen asiaa tunteista
vitutus nyt asteikolla 0-100% - 20%
masennutko helposti - kyllä
mikä sai sinut viimeksi nauramaan - äiti
kuka tuo aina hymyn kasvoillesi - K ja ystävät
oletko nauranut tämän päivän aikana? - juu
unelmoitko paljon - jep!
vaikuttaako mielialasi siihen, mitä musiikkia kuuntelet - vaikuttaa
oletko herkkä itkemään? - olen!

maanantai 21. tammikuuta 2013

läski tyttöystävä


Paska, en jaksanut käydä aamulla vaa'alla kun herätys olikin tunti aikasemmin kuin piti. Huomenna menen, vaikka tiedän että paino on varmaan noussut. Kiitos äidin joka osti mulle ja veljelle sipsiä ja karkkia leffan kylkiäisiksi. Nojuu itepähän päätin niitä syödä. Juustonaksuja, normaaleja sipsejä ja daim-patukka. Suihkuun mennessä sai sitten taas kauhistella saunan lasiovesta omaa turvonnutta olemusta...huomenna olen varmaan vielä enemmän turvoksissa, kiva. Miksimiksimiksi piti mennä sortumaan herkkuihin kun en ole pitkään aikaan semmosia syönyt. Huomenna tiukka linja, tiedän että pärjään paljon vähemmällä.

Mun on pakko laihtua nopeammin...haluan olla K:n edessä kokoajan hieman pienempi. En halua olla läski tyttöystävä.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hungry hearts


Aivan ihana viikonloppu takana. Parhaat ystävät, juhliminen, K ja sen vieressä nukkuminen molempina öinä. Kaiken hyvän lisäksi laihtuminen on hyvällä mallilla. Vaikka matkaa vielä on ja paljon, niin silti hymyilyttää kun huomaa miten maha pienenee pikkuhiljaa.

Se tunne kun katsot toista, se katsoo takaisin, hymyilee, ottaa hellästi leuasta kiinni ja suutelee. Oon varmaan ihan sekasin taas seuraavat pari päivää vaan siksi että oon niin onnellinen.

ps. huomenna taas vaa'alle!

torstai 17. tammikuuta 2013

pelkään


Kirjoitan taas koska en tiedä minne tätä ahdistustani purkaisin koska tuskinpa kukaan ymmärtäisi. Tämä on taas tätä...saan lyhyitä itkukohtauksia vähän väliä, hetkenkin kun mietin asioita K:n kanssa niin itku vain tulee. Ahdistaa ja pelottaa. Nähdään K:n kanssa vasta ensiviikolla, siihen asti pelkään yksinäni ja päässä pyörii vain "mitä jos se ei enää pidäkään musta, mitä jos meidän juttu oli tässä?"

Siitä ei ole kuulunut tänään mitään. Eilisen illan keskustelu päättyi siihen että sovittiin että nähdään ensiviikolla jokupäivä. Ja se hokee mulle vain "Sä stressaat ihan liikaa". Tottakai mä stressaan koska tä merkitsee mulle enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan! Ja mä en oo tuntenut ketään kohtaan tällasii asioita mitä tunnen sitä kohtaan. Mutta ei se ymmärrä. Ja eilen sain sen vain ärsyyntymään joten en uskalla puhua sille mitään.

Aamupaino 79,8kg. Haluan laihtualaihtualaihtua nopeasti. Tänään oon syönyt aamupalaksi kaksi palaa ruisleipää ja iltapäivällä kaksi lautasellista pastaa. Kaduin pastan syömistä jo sillä hetkellä kun kauhoin sitä suuhuni. Viimeistä lautasta en saanut syötyä loppuun koska alkoi inhottaa ja inhottaa vieläkin. Ei olisi pitänyt syödä sitä. Tänään enää mandariini tai kaksi iltapalaksi.

Haluaisin vain nukkua tämän viikon yli, tämä on ollut huono viikko.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Loveless nights, they seem so long


Paino laskenut taas eilisestä vaikka söin kuin hevonen. Ehkä on hyvä syödä välillä kunnolla että aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Paino ei kuitenkaan putoa tarpeeksi nopeasti ja se turhauttaa, mutta en saa luovuttaa nyt. Musta ei tule ikinä kaunista jos aina luovutan.

Tänään olen syönyt aamulla kaksi palaa ruisleipää ja iltapäivällä kahvilassa puolikkaan juustokakun palan ja jäälattea. Kivat kaloripommit nuo jälkimmäiset. En kuitenkaan syö tänään muuta niin se vähän kompensoi noita herkkuja, ehkä.

En tiedä mitä mun ja K:n välillä tapahtuu. Se sanoo että kaikki on hyvin, ettei mun tarvitse huolehtia. Huolehdin silti ja itken. Tuntuu etten olekaan tarpeeksi hyvä hänelle.

liian läski
ruma
tyhmä
takertuva
inhottava
huono

ja mä rukoilen etten joutuisi pettymään

tiistai 15. tammikuuta 2013

don't you want me anymore


Mä oon niin huono tässä, en osaa tehdä tätä oikein niinkuin normaalit ihmiset. Oon epävarma, pelokas...en voi sille mitään. Sä saat mut hymyilemään enemmän kuin kukaan muu, mutta saat mut myös pelkäämään ja itkemään enemmän kuin kukaan muu pitkään aikaan.

Mä pelkään että joudun taas pettymään. Ja sitä kautta romahtamaan uudestaan. Enkä jaksaisi keräillä itseäni enää uudestaan kokoon.

Hetken kaikki olikin liian hyvin.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

don't you worry child


Miten siihen pitäisi reagoida kun paras ystävä kertoo miten hänestä tuntuu välillä siltä että haluaisi tappaa itsensä, mitä siinä tilanteessa kuuluu tehdä? Mitä tehdä kun tietää että toisella on paha olla ja voimat ei riitä edes koulunkäyntiin. Sanoin hänelle vain monta kertaa että hänen täytyy puhua mulle jos on huono olla, saa soittaa milloin vain. Halasin, pussasin poskelle ja sanoin että rakastan häntä. Tuntuu avuttomalta kun en tiedä mitä voisin tehdä. Ja tuntuu tyhmältä miten olen hehkuttanut hänelle onneani K:n kanssa kun hänellä menee noin huonosti. En osannut aavistaa että hänellä on oikeasti noin paha olla. Luojan kiitos hän on kääntynyt jo ammattiauttajan puoleen.

Mun sunnuntaihin on kuulunut vain makoilua ja koulujuttujen tekoa. Odotan että K tulee kaupungilta niin saa taas jutella hänen kanssaan puhelimen välityksellä yön pikkutunneille asti. Ei väsytä.

Huomenna aamulla sitten taas vaa'alle, toivottavasti olisi paino tippunut...haluan jo seiskalla alkavan numeron vaa'an näyttöön. Tänään syötynä kaksi sämpylää ja saa jäädä siihen, repsahdin nimittäin eilen yöllä pitkästä aikaa syömään pastaa kun tulin kotiin.

ps. laihdutusmotivaatiota lisää aika huimasti se, että K:n exä on mua laihempi

lauantai 12. tammikuuta 2013

Hold me, wrap me up


Eilinen taisi olla yksi elämäni ihanimmista päivistä. K halaili, piirteli muotoja selkääni, suuteli ja hymyili. Kuiskasi korvaani "mä taidan tykätä susta". Suuteli otsalle aina halauksien jälkeen. Kietoi kätensä ympärilleni kun käänsin unissani kylkeä. Se ihminen on vaan niin uskomattoman ihana.

Nyt vaaka taas toimii, en kuitenkaan voinut punnita enää itseäni koska olin syönyt jo aamupalan kun älysin  vaihtaa vaa'an paristot. Kotiin tullessani oli kauhea nälkä, K:n luona söin vain kourallisen popcornia ja jos niitä ei lasketa, olin ollut 23h syömättä. Tänään olen syönyt leivän ja kotitekoisen hampparin (hyi minä). Kiitos hampurilaisen ei mun pitäisi syödä tänään enää mitään, mutta ennen nukkumaanmenoa on ehkä pakko syödä jotain pientä, ehkä leipä.

torstai 10. tammikuuta 2013

Dreams are like angels, they keep bad at bay


Olin tänään K:n kanssa ulkona, se vei mut näköalapaikalle mistä näki kauniisti meren ja kaupungin valot. Ulkona oli kylmä mutta ei haitannut. Tuntui että posket jäätyi ulkona hymy asentoon.

En oo voinut päivittää painotietoja tonne sivupalkkiin hetkeen koska meidän vaaka on joko ihan sekasin tai siitä on patterit loppu, joten en oo kahteen päivään käynyt vaa'alla. Tiedän että paino on laskenut koska oon syönyt aika vähän ja käynyt jumpissa. Ruokahalu on vieläkin hiukan hukassa. K ostaa kuulemma jotain herkkuja meille huomista leffailtaa varten...hyi kamala en todellakaan kehtaa syödä sen edessä sipsiä tai karkkia.

tiistai 8. tammikuuta 2013

I need you more than I can take


Koulu stressaa mua ihan liikaa, tuntuu etten selviä. Pari kurssia ahdistaa koska niissä joutuu olemaan enemmän esillä luokassa ja vihaan sitä...lintsasin sen takia tänään koulusta viimeisen tunnin ja olen varmaan huomisenkin päivän kotona. Nä mun sosiaaliset pelkotilat koulua kohtaan on vaan lisääntyneet kokoajan enkä tiiä mitä pitäis tehdä.

Ja K...se on maailman ihanin mua kohtaan kokoajan ja siksi mä pelkäänkin nyt ihan helvetisti että jos tä kaikki meneekin hajalle...mä pelkään ihan älyttömästi. Ei kukaan oo koskaan ollut mulle niin ihana kuin se.
Onneksi nähdään ylihuomenna...ja perjantaina menen sen luo yöksi.

"Why am I so afraid to lose you when you are not even mine"

maanantai 7. tammikuuta 2013

you make me go asdfsbgrb


Aamupaino -700g eilisestä, ihanaa! Tänään pitkästä aikaa zumbaamassa ja huomenna bodypump. Oon tänään syönyt vähän paremmin kuin parina viime päivänä; aamupalaksi leipää, yksi lämmin ateria ja hetki sitten iltapalaksi mandariini.

Koulussa viimeinen jakso menossa ja psykologian kertauskurssi aiheuttaa mulle harmaita hiuksia...siellä pidetään ties mitä esitelmiä luokan edessä, ensimmäinen heti ylihuomenna. Toivottavasti Propral ei tälläkään kertaa petä ja saan esitelmän pidettyä ilman hämminkiä. Tuntuu tyhmältä pitää esitelmät lääkkeen voimin mutta minkäs teet, ilman sitä en luokan eteen astu.

Tämä ihana poika (olkoon hän tästä eteenpäin K) pyysi mua niille perjantaiksi viettämään iltaa. Nään sen vanhemmat samalla...ja veljen. Huiii. Tänään K ehdotti jos nähtäisiin vielä ennen perjantaita, koska "perjantaihin on niin pitkä aika". Olen yhtä hymyä.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

i've never been this happy


Treffit meni ihanasti, se on täydellinen, se haluaa nähdä uudestaan. Se lähetti viestin että hymyilee vaan kokoajan tän takia. Voisin huutaa koska oon niin onnellinen, mä niin toivon että tä onnistuu.

Laihdutusmotivaatio on pilvissä. Eilinen meni viiden leivän voimin ja tämä päivä kolmen leivän voimalla. Huomenna jumppaan!

i think i've never been this happy


lauantai 5. tammikuuta 2013

i'm so scared


Paniikki, paniikki, paniikki...mä meen huomenna treffeille maailman ihanimman pojan kanssa. Se puhuu mulle niin että hymy nousee korviin asti lähes kaikesta mitä se sanoo. Kukaan ei oo koskaan puhunut mulle niin ihanasti kuin se. Se lähettelee mulle viestejä silloinkin kun on kavereidensa kanssa ja sanoo "ei mun kavereita haittaa vaiks näpyttelenkin kännykkää vähän väliä, sanoin niille että tä on tärkeetä :)". Mua pelottaa huominen niin paljon, se on nähnyt mut viimeksi joskus yläaste aikoina ja mua pelottaa etten ookkaan sen mielestä enää viehättävä kun näkee mut. Onhan se nähnyt musta vaikka mitä kuvia facebookin kautta mutta silti...mua pelottaa, pelottaa enemmän kuin pitkään aikaan.

Ja mä mietin vaan että tä on liian hyvää ollakseen totta

Ja jos meistä ei ikinä tulekkaan mitään niin miten pettynyt ja paskana mä sitten taas olen? Tä tuntuu samaan aikaan niin hyvältä mutta niin pelottavalta että tekisi mieli vaan piiloutua sängynpohjalle ja antaa olla.

Pelottaa niin paljon että haluaisin vaan itkeä