Kirjoitan taas koska en tiedä minne tätä ahdistustani purkaisin koska tuskinpa kukaan ymmärtäisi. Tämä on taas tätä...saan lyhyitä itkukohtauksia vähän väliä, hetkenkin kun mietin asioita K:n kanssa niin itku vain tulee. Ahdistaa ja pelottaa. Nähdään K:n kanssa vasta ensiviikolla, siihen asti pelkään yksinäni ja päässä pyörii vain "mitä jos se ei enää pidäkään musta, mitä jos meidän juttu oli tässä?"
Siitä ei ole kuulunut tänään mitään. Eilisen illan keskustelu päättyi siihen että sovittiin että nähdään ensiviikolla jokupäivä. Ja se hokee mulle vain "Sä stressaat ihan liikaa". Tottakai mä stressaan koska tä merkitsee mulle enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan! Ja mä en oo tuntenut ketään kohtaan tällasii asioita mitä tunnen sitä kohtaan. Mutta ei se ymmärrä. Ja eilen sain sen vain ärsyyntymään joten en uskalla puhua sille mitään.
Aamupaino 79,8kg. Haluan laihtualaihtualaihtua nopeasti. Tänään oon syönyt aamupalaksi kaksi palaa ruisleipää ja iltapäivällä kaksi lautasellista pastaa. Kaduin pastan syömistä jo sillä hetkellä kun kauhoin sitä suuhuni. Viimeistä lautasta en saanut syötyä loppuun koska alkoi inhottaa ja inhottaa vieläkin. Ei olisi pitänyt syödä sitä. Tänään enää mandariini tai kaksi iltapalaksi.
Haluaisin vain nukkua tämän viikon yli, tämä on ollut huono viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti