Eilinen taisi olla yksi elämäni ihanimmista päivistä. K halaili, piirteli muotoja selkääni, suuteli ja hymyili. Kuiskasi korvaani "mä taidan tykätä susta". Suuteli otsalle aina halauksien jälkeen. Kietoi kätensä ympärilleni kun käänsin unissani kylkeä. Se ihminen on vaan niin uskomattoman ihana.
Nyt vaaka taas toimii, en kuitenkaan voinut punnita enää itseäni koska olin syönyt jo aamupalan kun älysin vaihtaa vaa'an paristot. Kotiin tullessani oli kauhea nälkä, K:n luona söin vain kourallisen popcornia ja jos niitä ei lasketa, olin ollut 23h syömättä. Tänään olen syönyt leivän ja kotitekoisen hampparin (hyi minä). Kiitos hampurilaisen ei mun pitäisi syödä tänään enää mitään, mutta ennen nukkumaanmenoa on ehkä pakko syödä jotain pientä, ehkä leipä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti