keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ahneus ja pelko


Popcornia, tummaa pastaa, normaalia leipää, pätkis karkkeja ja kaksi palaa pannukakkua. Näistä on mun tämänpäivän syömiset tehty. Vaikka liikuntainto on kasvanut on myös ruokahalu kasvanut sen mukana ja en halua sitä. Maanantaina ja tiistaina zumbaa, huomenna ja perjantaina bodypump. Voisi kokeilla mennä kahdelle ryhmäliikuntatunnille peräkkäin, katsoa josko jaksaisin vetää kaksi putkeen.

Jumpissa kaikki laihat tytöt varmaan ihmettelee kun olen käynyt siellä jo yli kuukauden ja silti en laihdu mihinkään. "Toihan vaan lihoo, mitä ihmettä se täällä oikeen yrittää". 

Olen huomannut, että mulla on ihan outoja pelkotiloja. Pahin niistä on se jos joudun olemaan meidän talossa yön yksin. Ennen sänkyyn menoa tarkastan että kaikki ulko-ovet ovat lukossa, pistän lähes jokaisen asuntomme valon päälle ja verhot kiinni. Sitten menen omaan sänkyyn ja suljen huoneen oven. Menen nukkumaan valot päällä mutten uskalla pistää silmiä kiinni. Pelkään että joku murtautuu meille ja tekee jotain pahaa, järjetöntä ja hyvin epätodennäköistä mutta silti. Tollasissa tilanteissa nukun yleensä vain pari tuntia yössä koska pelkään niin paljon. Pälyilen ympärilleni ja rintaa puristaa. Kesällä pitäisi muuttaa omaan asuntoon enkä tiedä miten selviän tämän pelon kanssa silloin...

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

i hate you


Paska päivä. Oon vaan ollut kotona ja sen yhden kerran kun astuin tänään ovesta ulos ihmisten ilmoille niin näin exän...oon nähnyt sen viimeks heinäkuussa. Ja mä en yhtään tykännyt nähdä sitä. Moikkaamisen jälkeen jatkoin matkaa ja aloin nauramaan. En tiiä oliko se joku suojareaktio koska musta ei tuntunut yhtään hyvältä nähdä sitä. Se tuntui ahdistavalta, siltä että tekisi mieli pyyhkiä koko tapahtuma mielestä.

Kaiken lisäks näin exästä paripäivää sitten unta. Oltiin siinä taas yhdessä ja se puhui mulle niin kauniisti. Unessa mietin mielessäni "en saa tehdä tätä, en saa langeta tohon ihmiseen uudestaan". Sitten tajusin kesken unen että "tähän on vaan unta" ja sitten heräsin. Suojasikohan mun mieli mua siltä etten näkisi tollasia unia? Mulla oli tajuttoman paska olo ton unen jälkeen. Mä vaan vihaan sitä ihmistä niin paljon, sitä mitä kaikkea se pisti mut käymään läpi. Ja vaikka nyt oonkin vahvempi ja onnellinen niin silti se ihminen saa kylmät väreet kulkemaan mun kehon läpi, huonolla tavalla.

Ja toi yks toinen jätkä vois vähän miettiä mitä suustaan päästää. Voi vittu sentään.

torstai 25. lokakuuta 2012

Infect me with your love, fill me with your poison


Anteeksi hiljaiselo...mulla on ollut niin paljon tekemistä ja olen lähinnä roikkunut kaverin luona aamusta ja yöstä toiseen. Ei mulla oo ollut edes mitään mistä kirjoittaa. Kaikki on tasaista, tylsää. Syömiset on mennyt paskemmin kuin pitkään aikaan. En ole herkutellut mutta ruokaa on silti tullut syötyä ihan liikaa ja sen kyllä näkee tästä turvotuksesta ja kaikesta. Mulla ei vain oo motivaatiota nyt oikein mihinkään, paitsi liikuntaan. Paikat on ihanan kipeät eilisen bodypumpin jälkeen.

Sunnuntaina tuli pitkästä aikaa sellainen romahdus fiilis...sellainen kun haukkoo henkeä itkien sängyllä ja tuntuu että pää räjähtää. Puhuin yhden pojan kanssa kenen kanssa meillä on vähän hassu menneisyys...se on aina omalla tavallaan vetänyt mua puoleensa. Sain kuulla, että kun nähtiin jokunen viikko sitten, niin se halusi yrittää jos saisi vanhat tunteensa mua kohtaan takaisin...se oikeasti halusi yrittää. Muttei ne tulleet. Ja lopulta se olin vain minä kenelle ne vanhat tunteet tuli takaisin. Tuntuu paskalta ja riittämättömältä.

tiistai 16. lokakuuta 2012

i could really use a wish right now


Eihän se viimeviikon baarisäätö mitään vakavaa halunnut. Ei haittaa, en tiedä oltaisko loppujenlopuksi tultu tarpeeksi hyvin juttuun...se oli ehkä vähän liian vakava mun makuun, ei saanut mua nauramaan niinkuin miehen pitäisi. Ehkä mun pitäis unohtaa noi miehet hetkeksi ja vaan rellestää hetki, keskittyä itseeni. Tänään ainakin omistan iltani ihanalle naispuoliselle kaverilleni ja alkoholille. Ja tietty baarille ja tanssimiselle. Kaiken ohella pitäisi muistaa laihtuakin...ei ole siltä kannalta mennyt kovin hyvin viimepäivinä. Onneksi liikunta pelastaa, jalat kipeänä eilisestä jumpasta.

Mä olen vihdoin tajunnut että kaikesta huolimatta mä olen paljon onnellisempi ilman exää. Kaverit sanoo että oon onnellisempi ja niin mä olenkin. Ja kaveri sanoi mulle jumpassa että olen laihtunut. "Sä et todellakaan oo läski, vaiks tiiän et ite ajattelet niin, mut et silti ole"...noi sanat ahdisti samaan aikaan mutta tuntui myös hyvältä. Toisaalta mun koko ahdistaa itseäni enkä lopeta laihtumista ennenkuin oon tyytyväinen.

lauantai 13. lokakuuta 2012

mua viedään


Maha täynnä pastaa...ahdistaa. Siihen päälle vielä kermakarkkeja ja sipsinrääppeittä. Vittu mä olen tyhmä. Mulla on jääkaapissa maailman parasta salaattia ja sen sijaan söin tollasta paskaa. Ja aamulla unohdin käydä vaa'alla...turha sinne on enää mennä kun näyttäis kuitenkin ihan kamalia lukuja ton ahmimisen jälkeen ja ahdistuisin vaan entistä enemmän.

Viimeviikon baarisäätö tulee meille ilmeisesti taas tänään. Sekin ahdistaa. Kysyin siltä että missä me nyt mennään ja että ollaanko vaan kavereita vai jotain enemmän niin sain vastaukseksi "katsotaan :)". En tiedä miten pitäis toimia. En todellakaan halua olla sille mikään vakiopano. Haluan olla joko pelkkä kaveri tai sitten jotain vakavaa. En mitään siltä väliltä, en mikään friend with benefits säätö. Pää hajoaa...oon niin huono tällasessa.

torstai 11. lokakuuta 2012

sori, taas miesjuttuja


Viimeviikon baarisäätö oli mun luona yötä. Niinkun miehet yleensä, siitäkään ei ota selvää mitä se haluaa. Okei, harrastettiin seksiä, mutta tehtiin paljon muutakin. Aamulla töihin lähtiessä halasi mua ovella ja suuteli. Toivotin hyvää työpäivää. Aijon puhua sen kanssa tänään ja yritän selvittää missä mennään. En tajua näitä mun mieskuvioita. Eilen taas yksi poika kenen kanssa on yhteistä menneisyyttä otti yhteyttä, tavallaan kutsui itsensä mun luo kahville. Ihan kiva nähdä sitä pitkästä aikaa, toivon vaan ettei sillä ole mitään sen kummempaa mielessä koska en halua hänestä enää mitään enempää kuin kaverin, vaikka joskus olinkin korvianimyöden ihastunut siihen.

Jottei tästä tulis mikään "Liisan miesasiat" blogi, niin vähän painojuttuja seuraavaksi. Aamupaino tänään 78,5kg, ihanaa mun paino laskee sittenkin! Oon kyllä liikkunutkin tällä viikolla jokapäivä. Maanantaina bodypump, tiistaina zumba ja eilen taas bodypump. Tänään pitäisi taas mennä johonkin jumppaan. Rakastan liikuntaa!

maanantai 8. lokakuuta 2012

lakanoissani tuoksuu sinä


Kaikki on niin outoa just nyt. Se perjantain yhden yön tuttavuus otti muhun yhteyttä ja haluaa nähdä uudestaan, se on jutellu mulle joka päivä ja ollaan puhuttu ihan arkipäiväsistä asioista...se pitää mulle tekstiviestitse seuraa kun oon iltasin yksin kotona. Tietty voin nähdä sen uudestaan, olihan se tosi mukava tyyppi. Mietityttää vaan se hänen motiivi miksi haluaa nähdä mut uudestaan...en halua mitään petipuuhia enää.

Ja lisää miesasioita. Yksi ihana poika on tehnyt tavallaan comebackin. Meillä on joskus ollut jotain säpinää mutta se koko juttu lahosi käsiin. Nyt ollaan alettu taas puhua toisillemme ja se oli eilen mun luona. Puhuttiin, katottiin leffaa ja se piti mua kainalossa leffan ajan...silitti hiuksia ja otti tiukempaan otteseen kun pelästyin leffan tyhmiä zombeja. Oon niin hämilläni...en tiedä mitä ajatella tai tehdä.

Paino tällä hetkellä 79,2kg. Ensiviikon maanantaina pitäis olla 78kg.

lauantai 6. lokakuuta 2012

huhhuh


Eilinen oli kaikessa sekavuudessaan ja viinanhuuruisuudessaan mahtava päivä. Oon saanut uusia kavereita ja tuntuu että asiat olis taas aika hyvin...ainakin pienen hetken. Tän päivän krapulasyömiset ahdistaa (heseruokaa) ja huominen aamupaino pelottaa.

Eilinen baarireissu päättyi lopulta siihen että löysin itteni kaupungin toiselta laidalta jatkoilta muutaman kaverin ja parin tuntemattoman jätkän kanssa. Yö tuli vietettyä yhden miehen vieressä ja yksi asia johti toiseen. Ei ole edes morkkista, vaikka ehkä pitäisi. Oli aika ihanaa nukahtaa sylikkäin ja herätä pusuihin, vaikka tä tyyppi olikin vaan yhden illan tuttavuus.

perjantai 5. lokakuuta 2012

mä en jaksa


Mä en vittu jaksa tätä paskaa. Vaaka näytti äsken 80,2kg eli olisin lihonut eilisestä 200g vaikka söin vähän päälle 1000kcal ja kulutin n. 100kcal?! Tä on niin vitun turhauttavaa oikeesti. Mitä helvettiä mun pitäis tehä että saan painon putoamaan!? Mitä mä teen väärin? Vaihdoin vaakaan paristot mutta samaa lukua näytti. Mä yritän parhaani mukaan syödä terveellisesti, lopettanut lähes kokonaan normaalin leivän syönnin, en herkuttele, pidän päivän kalorivajeen korkealla ja silti mä vaan lihon. En vittu jaksa.

torstai 4. lokakuuta 2012

"kelpaat kelle vaan"...ja paskat


Taas syötynä vähän päälle 1000kcal, liikaa. 2 ja ½ sämpylää, näkkileipä, kaksi palaa kuivatettua varrasleipää, kanasalaattia ja kaakaota. Kaakao on yksi pahe, juon sitä tosi usein vaikka siinä onkin ihan helvetisti kaloreita. Musta tuntuu etten edes osaa enää laskea kaloreita kunnolla. Lasken niitä ihan vaan huvikseni samalla kun merkkailen liikkumisia kiloklubiin.

Ei oo oikeen mitään kirjotettavaa. Vaaka näytti tänään tasan 80kg. Vituttaa, tuntuu että paino putoaa ihan hullun hitaasti. Kaikki tuntuu nyt jotenkin niin turhalta ja olo on aika turtunut. Huomenna menen kaverin kanssa baariin muttei jotenkin oo yhtään fiilistä lähteä...vaatekriisi ja kaikkea. Kyllä se fiilis huomenna vielä tulee kun saa pullon auki. Mielummin vietän perjantain hyvässä seurassa juhlien kuin yksin kotona kyhjöttäen.

Sen jälkeen kun nähtiin hoitsupojan kanssa niin se on pitänyt muhun tosi kehnosti yhteyttä. Oon koittanut kysyä että missä vika mutta vetoaa vain kiireisiin, tiiä sitten. Musta tuntuu että sen kiinnostus lopahti siinä kohtaa kun näki mut livenä ja pettyi varmaan ihan helvetisti mun ulkomuotoon. Ihan ymmärrettävää.

Tervetuloa uudet lukijat

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

girl with a blue eyes


Mun päivien aikaset tuntemukset on niin sekasia ja oon ihan hukassa kaiken sen kanssa mitä mun pään sisällä pyörii. Päivisin oon yleensä aika ilonen ja pirteä, kun taas iltasin ahdistaa ja itkettää. Usein ennen nukahtamista itkenkin. Kaikki on jotenkin vaan niin sekasin, vaikka mulla onkin kaikki hyvin, kai. Tuntuu vaan etten oo minkään arvoinen. K ei ole pitänyt muhun mitään yhteyttä yli viikkoon, mä olin tyhmä kun oletin että se haluis olla vielä kaveri ja jutella mun kanssa niinkuin ennenkin. Ilmeisesti se lähetti kaikki ne ihanat viestit vaan päästäkseen sänkyyn, well played. Vituttaa ihan uskomattoman paljon sen käytös, vituttaa että oon aina näin sinisilmänen, aina.

Tänään on mennyt ihan hyvin. Syötynä n.1070kcal, kulutettu liikunnalla 510kcal, nettokalorit 560kcal. Mä haluan vaan tän painon putoamaan ja tein mun kalenteriin pieniä suunnitelmia siitä kuinka paljon laihdun ja missä ajassa ymsyms. Liikunta tuntuu niin ihanalta ja voisin käydä jumpissa vaikka jokapäivä, harmi vaan etten saa niin usein jumppakaveria. Yksin en uskalla/kehtaa vielä mennä. Tänään salilla näin meidän koululaisia hyvännäkösiä jätkiä ja samaan aikaan yhden vanhan säädön...voi paska.