Ahdistaa, oon syönyt taas liikaa. Ne vanhat tutut ajatukset alkaa taas valtaamaan mieltä, ne jotka ovat olleet niin kauan poissa. Ne jotka hallitsi blogin alkuaikoina. Makasin sängylläni ja oli huono olla, teki mieli itkeä ja olla poissa. Puin ulkovaatteet ylleni ja äiti tuli ihmettelemään mitä teen, sanoin meneväni kävelylle. Sen ilme oli tosi kummastunut ja kysyi "miksi?". Sanoin että menen vain huvikseni. Äiti pyysi ottamaan koiran mukaan. Lenkki helpotti, hetkeksi.
Nään miten K on online tilassa facebookissa ja toivon vain että se lähettäisi mulle viestin. Se lähetti mulle iltapäivällä kuvan itsestään ja perään hyvän päivän toivotukset, siihen meijän tekstailu rajoittuikin tältä päivältä. En uskalla puhua sille koska pelkään ärsyttäväni sitä...pelkään että jos otan itse yhteyttä niin saan sen ahdistumaan, ja että se johtaa siihen ettei se haluakaan mua enää. Kyllä se jokapäivä jotain yhteyttä ottaa itse, mutta olisi kiva puhua enemmän. Kysyin siltä eilen jos nähtäisiin ennen viikonloppua, siihen K vastasi "kyl vois jokupäivä koittaa nähä :)". Mä osoitin kiinnostukseni nähdä, nyt odotan että se ehdottaa päivää. Sillä on muutenkin enemmän menoa kuin mulla. En uskalla ehdottaa mitään päivää, koska pelkään että sekin ahdistaa sitä. Oon niin huono tällaisissa jutuissa. Ketään muuta ollut tällaisessa tilanteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti