torstai 29. marraskuuta 2012

Lahossa mittapuussa riiput se on kellukeesi


Kävin siellä lääkärillä ja se määräsi mulle lääkkeitä joita voin ottaa aina kun siltä tuntuu, en halua sen tarkemmin määritellä mitä lääkettä sain. Eihän ne lääkkeet sosiaalisiin pelkotiloihin auta, oireisiin vain. Parempi kai sekin kuin ei mitään.

Puhuin pitkästä aikaa yhden pojan kanssa ketä oli kiinnostunut musta mutta torjuin sen aijemmin. Nyt kuitenkin kaduttaa, sillä on jo juttua toisen naisen kanssa. Mutta niinhän se menee, aina himoitsee sitä mitä ei voi saada.

Unohdin kertoa, että viikonloppuna näin hetken aikaa sitä poikaa ketä oli mun luona muutamia kertoja yötä pari kuukautta sitten...se baaristä löydetty "yhden yön tuttavuus". No se sitten koitti lähestyä mua, silitti hiuksia ja pussaili. Tuntui niin väärältä mutta samalla niin hyviltä. "Haittaaks tä sua jotenkin?" en tiedä, mutta en halunnut lopettakaan.

Nyt se vihjailee tapaamista. Seksiähän se vaan haluaa, mitäs muutakaan. En sais puhua sille mutta äääh. Tulipas taas miespainoitteinen postaus, anteeksi.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Sometimes I think that it's better to never ask why


Lähdin tänään kesken koulupäivän kotiin. Menin puolijuoksua bussipysäkille ja otin bussin kotiin. "Tää bussi menee aika ison mutkan kautta jos keskustaan haluat". Ei haittaa yhtään. Kotona ei ole ketään, ensin ajattelen mennä suoraan nukkumaan mutta nälkä huutaa mahassa, jääkaapille...lähes tyhjä. Vetäisin sitten mahan täyteen makaroonia niin että nyt vielä illallakin turvottaa ihan kiitettävästi. Pastamättösession jälkeen nukkumaan, nukuin kolme tuntia, hyvästi yöunet...taas kerran.

Mun parhaalla kaverilla (jos sitä siksi voi enää edes kutsua) on joku ongelma mua kohtaan. Pistää elämänsä risaiseksi ja välillä on sellasia kausia ettei se välitä oikein mistään vaikka sillä on elämässä kaikki ihan helvetin hyvin. Ollaan sen kanssa ehkä liian erilaisia. Onneksi mulla on mun ihanat tytöt, maailman parhaimmat tyypit.

Se on jännä miten paljon voikaan ahdistaa koulussa, miten pitkältä tuntuu istua 70min yksin takapulpetissa ilman yhtään kaveria koko kurssilla.

Huomenna koulun lääkärille puhumaan mun sosiaalisista pelkotiloista, en haluaisi. ps. olen vältellyt vaakaa koko viikon, huomenna pakko mennä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

But just because it burns doesn't mean you're gonna die


Viikko taas vierähtänyt ja tuntuu etten ole saanut mitään aikaan. Laihtuminen tuntuu junnaavan paikallaan vaikka käyn väh. 3krt viikossa jumpassa, syön vaan niin paljon sitten vissiin. Olisi kiva omistaa se kuuluisa itsekuri.

Tein itselleni kännykään kalenteriin laihtumissuunitelman, kilo pudotusta per viikko siihen asti kunnes painan 70kg, siitä eteenpäin 500g pudotusta per viikko lakkiaisiin asti. En todellakaan kehtaa tämän kokoisena olla mekossa omissa ylioppilasjuhlissa. Ja olisi kiva ensi kesänä mennä rannalle bikineissä, tänä kesänä olin bikineissä ainoastaan omalla takapihalla ja rannalla ollessa vaatteet pysyi visusti päällä.

Pitäisi exänkin uudella kämpällä käydä kahvilla jokupäivä, en todellakaan odota innolla sitä. Ennen vuoden vaihdetta en kyllä ole menossa, aion laihtua vielä mooonta kiloa ennenkuin menen sen luo. Haluan näyttää sille että "hahhaa mäpäs olen saanut itseäni vaan parempaan kuntoon eron jälkeen ja sä oot vaan rumentunut" (Näin exän vilaukselta paripäivää sitten ja se oli oikeasti rupsahtanut ihan huolella).

Nomutta juu, ei sen kummempia kuulumisia. Mun arkipäivät kuluu nyt koulun ja jumppien parissa, raskas jakso menossa. Tänään oli bodycombat ja huomenna zumba.

maanantai 19. marraskuuta 2012

sometimes i feel sometimes i don't


MyFitnessPal:iin merkattu syötyjä kaloreita 1222kcal, nettokalorit 708kcal. Kiitos bodycombatin tuo päivän lopullinen kalorimäärä näyttää ihan hyvältä.

Eilen illalla oli ihan hirveän paska fiilis. Itkin pitkästä aikaa ja tunsin itseni niin huonoksi, kelvottomaksi, rumaksi. En saanut unta ja koulussa olo oli pääosin ihan hirveä. Mä vain niin odotan että koulu loppuu, kaksi jaksoa enää niin pääsen tuolta pois.

Ei irtoa tekstiä...haluaisin niin paljon jonkun ihanan pojan vierelle. Tuntuu että sekoan tähän tietynlaiseen yksinäisyyteen, vaikka mulla onkin paljon ihania ystäviä ympärillä. Mutta ei se ole sama asia.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

i'm not good at anything


Anteeksi pitkä hiljaiselo, syynä yksinkertaisesti koulu ja kaikki muu paska mikä uhkaa viedä mun mielenterveyden mennessään. Koulussa on ihan liikaa kaikkea...seuraavat ylppärit ja yhteishaku lähestyy uhkaavan nopeasti. Stressiä siitä pääsenkö ikinä yliopistoon lukion jälkeen. Terveisiä vaan YTL:n kusipäille jotka laskitte englannin ylppäriäni yhdeksällä pisteellä. Tuntuu että oon vaan niin surkea kaikessa mihin ikinä ryhdynkin. Onko musta mihinkään? Tiedän tarkalleen mitä haluan opiskella lukion jälkeen mutta pääsenkö ikinä sinne...entä jos en vain ole tarpeeksi hyvä. En tiedä mitä teen jos se en toisenkaan hakukerran jälkeen pääse. Mitä jos? Se on se iso kysymys mitä olen pyöritellyt päässäni viimeisen viikon.

Laihtuminen? Laihdun, lihon takaisin, laihdun, lihon takaisin. Kamalaa jojoilua mutta pistän sen täysin tämän viikon stressin piikkiin (vaikken saisi). Kaiken tän ajatusmyrskyn keskellä en oo ehtinyt uhrata monta ajatusta sille mitä pistän ja mitä en pistä suustani alas. Latasin kuitenkin kännykkääni MyFitnessPal nimisen sovelluksen missä voi pitää kirjaa päivän kaloreista, painon laskusta, liikunnasta yms. Kätevä ohjelma tällaiselle kännykkäaddiktille. Kiitos Keshalle vinkistä!

maanantai 12. marraskuuta 2012

oh boy, you're so sweet


Kävin tänään aamulla vaa'alla ja oon lihonut ihan vitusti liikaa, no eipä siinä, ihan ymmärrettävää jos viimeisen viikon ruokavalioon on kuulunut vaaleaa leipää, pastaa, mäkkiruokaa, pitsaa, popcornia....list goes on.

Niin ja se haaste, koitan tän viikon aikana pudottaa mahdollisimman paljon painoa, en nyt mihinkään paastoon ryhdy koska se on mahdotonta koulun takia (en voi olla arkisin syömättä aamupalaa ja kouluruokaa koska muuten jäätävät mahamurinat oppitunneilla). Vähäisten syömisten lisäksi käyn tietty jumpissa niinkuin aina.

Pakko laihtua, pakko. Mietin varmaan lähemmäs sata kertaa päivässä mun kroppaa, koulussa varsinkin. "Miten isolta näytän muiden silmissä. Pitääkö toi mua lihavana. Hyi mun vatsamakkaroita kun istun, pakko pistää paita paremmin että ne ei näy niin hyvin. Oon lihavempi kuin hän...ja hän ja hän."
Aina syömisen jälkeen kaduttaa, oli se sitten hapankorppua tai pullaa. Ajattelen vain miten olisin lähempänä laihuutta jos olisin jättänyt senkin syömättä.

Sain tietää että yksi tyyppi on ilmeisesti ihastunut muhun, ahdistavaa. Se tyyppi on mukava, ihana...kaikkea. Silti ahdistaa, en osaa olla tämmösessä tilanteessa. En uskalla puhua sille koska pelkään olevani päällekäyvä, ahdistava, ärsyttävä. Toisaalta mietin myös että onko toi koko juttu koko vitsi...miksi se olis kiinnostunut musta, en nää mitään syytä.

Huomenna englannin esitelmä luokan edessä...onneksi on betasalpaajia vielä lähellä niin vedän sen niiden voimin. Toivottavasti se hillitsee jännityksen näkyvät oireet taas yhtä hyvin kuin viimekerralla.
Tarviin nyt paljon onnea...kaikessa.

torstai 8. marraskuuta 2012

motivaatiokuvia





Ei mitään kerrottavaa, tyydyin pelkkiin thinspo kuviin. Viikonlopun aikana tuun kertomaan teille yhdestä haasteesta mitä suoritan ensiviikon aikana. Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

puuttuva palanen


Jestas miten voinkaan vihata itseäni nyt, taas. Makaan sängyllä sipsipussi vierelläni minkä vartavasten pyysin äitiä ostamaan. Miksi? Koska teki mieli. Onko mun nälkä? Ei, mutta syön silti.

En tiedä mitä teen. En osaa syödä oikein. Välillä on niitä päiviä kun syön normaalisti mutta sekin ahdistaa. Olisinpa niin vahva että pystyisin hillitsemään itseni ja syömään sen 500kcal per päivä, sitten ei tarvitsisi joka ilta miettiä "söin tänään taas likaa". Voisi olla tyytyväinen itseensä. Huomenna jumppaan ja perjantaina myös. Perjantaina kahteen jumppaan peräkkäin. Pian alkaa uusi jakso, en jaksaisi mutta toisaalta sitten joudun taas käymään koulussa ahkerasti enkä vaan makamaan kotona ahmien samalla kaikkea paskaa.

Mä haluaisin niin kovasti jonkun ihanan pojan mun elämään, poikaystävän. Mutta kuka rakastuisi läskiin.

lauantai 3. marraskuuta 2012

weekend


Eilen bodypump ja zumbatunti putkeen. En muista millon viimeksi olisin urheillut 2h putkeen. Vaikea kuvitella että vielä puolivuotta sitten vihasin liikuntaa. Tai oikeastaan luulin vihaavani. Luulin etten jaksais liikkua mutta todellisuudessa jaksankin, kannatti yrittää. Nyt on pakarat ja takareidet kuin tulessa eilisen jäljiltä...mutta hyvällä tavalla.

Eilen sain tutustua paremmin muutamiin kivoihin ihmisiin. Kaksi poikaa oli tosi sulosia. Mulla on tapana haroa hiuksiani aika paljon koska ne on niin pitkät ja sitten toinen poika sanoi "ei sun tarvii laittaa niitä sun hiuksia, ne on ihan hyvin ja oot tosi kaunis...ei sun tarvii huolehtia miltä näytät". Se oli muutenkin niin mukava.

Toivottavasti tänään ois taas hyvä päivä. Nään yhtä ihanaa tyttöä ja mennään juhlimaan.