torstai 30. elokuuta 2012

ihanat ja vaikeat miehet



Mun elämässä on tällä hetkellä kaksi poikaa (tai oikeastaan miestä) ketkä saavat hymyn mun huulille.
Niiden kanssa on kiva jutella ja ne saa mun olon aika hyväksi.

Toinen on 20v ja toinen 22v. (itse olen siis 18v)
Toinen näistä miehistä lähettää tosi ristiriitaisia signaaleja enkä oikein tiedä haluaako se musta enempää kuin kaverin, toinen taas on selvästi kiinnostunut ja sanoo miten kaunis hänestä olen.
Sitähän sanotaan, että vanhasta suhteesta pääsee helpoiten yli kun löytää jonkun toisen...
olen viettänyt tätä suruaikaa jo miltei kaksi kuukautta ja haluaisin oikeasti jonkun ihanan ihmisen vierelleni, vihaan olla yksin.

Toisaalta taas tuntuu etten saisi tai ansaitsisi sitä...mun ulkomuodon takia, ja kaiken takia.

maanantai 27. elokuuta 2012

i can't take this anymore


Exä pisti äsken viestiä.
Kysyi miten mulla menee...pisti hymiöitä, kysyi leikkisästi onko mulla joku uus kiikarissa.
En vastannut heti, menin syömään kun äiti huusi mua. Söin hiljaa. Kun muut olivat syöneet ja nousseet pöydästä itkin hiljaa ja söin loppuun. Nyt makaan sängylläni ja itken taas, sattuu niin paljon...miksei tä olo helpota?
Erosta on jo yli kuukausi, miksei mun olo oo yhtään parempi? Miten yks tekstiviesti voi aiheuttaa tällasen olon...

Miks tä on näin vaikeeta,
en jaksa tätä...

sunnuntai 26. elokuuta 2012

miksi mä kaipaan

Miks mä edelleen kaipaan exää...miks edelleen muistelen vaan niitä meidän hyviä hetkiä, ruoskin itteäni ajattelemalla miten ennen kaikki oli niin hyvin. Mutta todellisuudessa, meidän suhteessa oli niin paljon paskaakin. Exä vei mua joka asiassa kuin pässiä narussa. Mä omistin kaiken aikani hänelle ja yritin miellyttää.

Mun pitäisi miettiä enemmän viime kesää, sitä aikaa kun exä kävi muhun käsiksi lähemmän kymmenen kertaa suuttuessaan. Miten se sillon riepotteli mua, yritti kuristaa, haukkui läskiksi ja nauroi mun ulkomuotoa päin naamaa. Muistan nuo hetket niin selvästi, mutta silti vaan kaipaan häntä. Tavallaan tiedän ansaitsevani paremman kuin hän, mutta toisaalta tuntuu etten ansaitse ketään.

kuva käsivarrestani viime kesänä jossa exän jättämät jäljet riidan jälkeen. Kuva oli blogissani viime kesänä kun kerroin tuosta riidasta...poistin tekstin kuitenkin jälkeenpäin koska ajattelin olevani epäreilu exää kohtaan kun julkaisin kuvan.

en kelpaa



Olin tänään kaverin kanssa yhden pojan luona istumassa iltaa ja juomassa hiukan. Olohuoneessa pojat mittailivat toistensa hauiksia mittanauhalla ja vertailivat kenen oli suurin, mun kaveri mittasi oman käsivartensa ympärysmitan jonka jälkeen otti mua kädestä ja sanoi "katotaan kuin iso hauis sulla on". Mielessäni hoin että lopettaisi eikä mittaisi lihavia käsiäni...mittasi kuitenkin. Sen jälkeen mietin vaan omaa kokoani...omaa suurta kokoani. Radiosta soi suomi räppiä missä haukuttiin lihavia ja rumia naisia, tuntui kuin jokainen huoneessa ollut jätkä olisi katsonut mua ajatellut "tä biisi sopii niin hyvin liisaan". Vieressä kaverini mittaili nauhalla omia laihoja reisiään, olen kateellinen, hän on ollut aina niin pieni ja siro.

Vihaan olla sinkku, kaipaan hellyyttä ja rakkautta.  Mutta kuka rakastuu lihavaan? Kaipaan ihmisen vierelleni.

Mut on jo kerran vaihdettu toiseen, parempaan naiseen, joten miksi nyttenkään olisin kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto? Mä kelpaan vain paremman puutteessa.

torstai 23. elokuuta 2012

turha


Tänään on ollu aika tylsä päivä, ei oikeastaan mitään kerrottavaa. Oon niin väsynytkin...tuntuu että aivot lyö vaan tyhjää enkä saa mitään viisasta tekstiä aikaan.

Ehkä siirryn suosiolla tämän päivän syömisiin:
Aamu: 2 palaa varrasleipää + päälliset
Koulu: nektariini ja digestivekeksi
Iltapäivä:  pieni kulho italianpataa
Ilta: itsetehtyä hedelmäsalaattia   

En osaa laskea kaloreita edes enää, ennen osasin laskea suurimman osan syömisistäni päässä. No, toivottavasti tuossa on tarpeeksi vähän jotta vaaka näyttää huomen aamuna pienempää lukua kuin tänään. 

Hyvää yötä ihanat   

keskiviikko 22. elokuuta 2012

"i'm fine" she lied


Tänään on mennyt ihan hyvin, kai.
En ole ainakaan itkenyt kertaakaan tänään, tosin koulussa ahdistus omasta ulkonäöstä kasvoi vessareissulla niin suureksi että meinasin lähteä kotiin.

Haluaisin niin puhua tästä mun olosta, kaikesta, mun parhaalle kaverille.
Tiedän että hän ymmärtäisi, hän kävi ylä-aste aikoina tätä samaa paskaa läpi kuin minä ja hän puhui silloin mulle kaikesta pahasta olostaan...pitäisikö siis minunkin?
Olen kuitenkin hänen seurassaan aina niin pirteä ja iloinen ja pelkään ettei hän usko mua...pelkään että hänkin vain vähättelee.
Haluaisin niin kovin kertoa hänelle kaiken...pelkään vain että minusta tulee joku rasite hänelle, ystävä kenestä pitää kantaa huolta...tai jotain.
En tosiaan tiedä mitä teen.

Oon syönyt tänään 4 palaa kuivattua varrasleipää, perunan, muutaman haarukallisen lohta, italianpataa ja yyyh....pikkulettuja.

Tuntuu että olisin syönyt tänään melko vähän mutta noin kirjoitettuna se näyttää paljolta, siinä on liikaa.
Miksi helvetissä edes söin niitä lettuja? 
Aloin pitkästä aikaa suunnittelemaan seuraavan päivän syömisiäni vihkoon, toivottavasti toimii.

tiistai 21. elokuuta 2012

I lived in your chess game, but you changed the rules everyday


Selaan vanhoja kuvia koneelta, niin paljon hyviä muistoja tulvii mieleen.
Katselen kuvia missä me oltiin yhdessä...exä ja minä.
Katselen kuvia missä väännetään naamojamme ja nauretaan, näytetään niin onnellisilta...
mä olin niin onnellinen silloin.
Katselen niitä satoja kuvia hänestä mitä koneellani on, ja jokainen kuva muistuttaa mua kipeästi siitä miten en saa niitä hyviä hetkiä koskaan takaisin, miten en saa häntä enää koskaan takaisin.
Itken, olen itkenyt pitkin päivää vähän väliä.

Miksi mun pitää kokoajan toistaa mielessäni niitä hetkiä kun hän halasi mua ja sanoi "ihan turhaan pelkäät että erottais, en vois ikinä jättää sua, rakastan sua enemmän ku mitään muuta"
Mä uskoin häntä, tuudittauduin siihen tunteeseen etten joudu koskaan eroamaan hänestä, ja sitten kun sitä vähiten odotan niin hän ilmoittaa ettei enää halua.
Samana päivänä kun hän jätti mut, hän sanoi mulle "en vois enää ikinä satuttaa sua, rakastan sua".
Alle 12h noiden sanojen jälkeen olin jo jätetty, yksin.

Mun on niin paha olla, muttei ole ketään kelle puhua tästä...kaikki luulee että olen päässyt jo yli, kaikki luulee että mulla on kaikki hyvin. 
Haluaisin vain jonkun jonka kainaloon käpertyä ja itkeä kaikki paha olo pois, purkaa kaikki mieleni mustimmat ajatukset sanoiksi jollekin. Jonkun joka halaisi ja auttaisi...kertoisi mulle että mä pystyn tähän.

Oon puhunut exälle joitain asioita, mm. viiltelystä, muttei se sano niihin asioihin mitään.
Ei se ota mua tosissaan, ei se usko että mulla oikeasti olisi mikään.

maanantai 20. elokuuta 2012

miksen voi unohtaa, tavalla jolla sinä unohdit minut



Koko talo on hiljainen, kaikki on jo nukkumassa...kaikki paitsi minä.
Itken yksin sängyssäni, tärisen.
Välillä lakkaan itkemistä ja keskityn hengittämään suun kautta sisään ja ulos,
sitten purskahdan taas hiljaiseen itkuun, niin hiljaiseen ettei kukaan kuule sitä, kukaan ei tiedä mitä oikeasti tunnen.

Otin yhteyttä exään, tiedän...tyhmä minä.
Ihmettelin miksi hänestä ei ole kuulunut mitään ja vastaukseksi saan puhelun minkä aikana hän vain huutaa...
"etkö sä ymmärrä et kaikki ei pyöri sun ympärillä?!"
Kyllä mä ymmärrän,
en vain silti odottanut että lakkaisit kokonaan välittämästä.

Mä haluan vaan sulkea mieleni tältä kaikelta, olla ajattelematta, unohtaa.

Terän tunteminen iholla saa unohtamaan hetkeksi, sen pienen hetken mieli on puhdas.

Mietin mitä maailma olisi ilman minua.
Miten ihmisten elämä muuttuisi jos päättäisinkin lähteä pois, parempaan paikkaan. 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

en ole mitään




Seison suihkussa pesemässä mun likasia hiuksia ja saippuainen vesi valuu päästä kohti lattiaa ja osuu uusiin viiltoihin, kirvelee.

Oon koko päivän vaan itkenyt.
Lähetin exälle viestin että haluan katkasta välit kun hänestä ei ole kerran kuulunut mitään kolmeen viikkoon, niin aivan sama ollaanko väleissä ollenkaan.
Vastasi vain että "puhutaan huomenna, nyt en kerkee".
Tuntuu niin pahalta ettei se välitä, ettei sitä kiinnosta.
Voisin hyvin tappaa itseni ja hän ei edes huomaisi asiaa ellei joku kertoisi.

Ruoskin itseäni ajattelemalla sitä miten ennen minä ja hän halailtiin, suudeltiin ja puhuttiin toisillemme kauniisti,
sen jälkeen ajattelen miten hän tekee sitä nyt uuden naisensa kanssa ja on onnellisempi kuin koskaan.
Miksipä se mua kaipaisi, sen uusi nainen on täydellinen:
kaunis, laiha, urheilullinen, fiksu, savuton.....kaikkea sitä mitä minä en ole.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

How could you be so heartless




Mä en oo koko viikkona ehtiny näkemään yhtään kaveria ja se ahdistaa,
tuntuu että oon niin yksin.
Mulla on ihan liikaa koulujuttuja ja sekin ahdistaa.

Koululiikunta on yksi maailman ahdistavimpia asioita, skippasin heti ensimmäisen liikuntatunnin.

Oon viimeisenä kahtena iltana taas itkenyt.
Ennen jos mua ahdisti, niin yksinkertaisesti vaan tekstasin poikaystävälle ja puhuin asiasta, hän lohdutti ja sanoi kauniita sanoja mitkä sai mun olon paremmaksi....
nyt ei ole ketään sanomassa noita sanoja mulle,
nyt, kun niitä eniten tarvitsisin.

Meidän erotessa exä sanoi, että haluaa olla mun kanssa yhteydessä erosta huolimatta ja että häntä oikeasti kiinnostaa mun hyvinvointi ja kuulumiset.
Jos tuo kaikki pitää paikkaansa, niin miksi sitten hän puhui mulle viimeksi 3 viikkoa sitten?
Viimeksi kun puhuttiin, me puhuttiin kasvotusten ja mä itkin.
Viimeksi kun se näki tai kuuli musta jotain niin mä itkin, ja silti sitä ei ole kiinnostanut miten mulla menee.
Näköjään noikin sanat oli vaan valheita.

Tuli taas itkettyä,
tekee mieli tarttua taas terään

"You run and tell your friends that you're leaving me
They say that they don't see what you see in me
Somewhere far along this road, she lost her soul to a man so heartless...
How could you be so heartless?"

lauantai 11. elokuuta 2012

unelmakroppa







Miksen voisi näyttää tuolta kuin nuo kuvien naiset?
Miksi se laihduttaminen on mulle niin saatanan vaikeaa yhtäkkiä, taas.

Mä haluan olla laiha, 
mä olen niin kauan halunnut olla laiha,
mä olen niin kauan vihannut kroppaani,
mä en viihdy siinä. 
Mutta silti, kun laittaudun ja laitan kauniit vaatteet päälle, niin mä hymyilen mun peilikuvalle...miksi?
Alanko mä vaan tyytyä tähän mun valaan ulkomuotoon, ymmärtääkö mun alitajunta etten mä muuksi muutu...olen paksu ja sillä selvä?

Mä en suostu tyytymään tähän koska voin saada parempaa.
Viimeistään ensi kesänä mun on oltava laiha.
Mun on viimeisen kahden kesänkin aikana pitänyt olla laiha, mutta miten on käynyt...olen ollut kesä kesältä lihavampi, isompi.
Nyt se loppuu, mä en ole niin heikko etten pystyis tähän.

Nyt kun katson kauniita ja siroja YO-mekkoja kaupoissa niin tuntuu lähinnä tältä:

torstai 9. elokuuta 2012

tosiystävä

Se on kiva kun exän uuden tyttöystävän facebook profiilia katsoessa huomaa, että yksi omista parhista kavereista on lisännyt tämän muijan kaverikseen.
Ei ihmekään kun ei ole tästä "ystävästä" kuulunut vähään aikaan yhtään mitään.
Muutenkin näyttää vähän siltä että tämä "ystävä" on nyt vaihtanut leiriä tämän exän nykyisen naisen luo.
No, jos haluaa kaveerata sen kanssa ja olla pitämättä muhun yhteyttä ni olkoon sitten niin. 
 

lauantai 4. elokuuta 2012

morkkis



Yllätys ryyppyreissu, kivaa oli mut samalla hävettää ihan helvetisti.
En muista milloin oisin ollut noin sekasin.

Seksiä jonkun jätkän kanssa, en muista siitä mitään...vain epämääräsiä välähdyksiä.
Hävettää ja ahdistaa koska en tiedä mitä kaikkee illan aikana oikein tapahtui.

Ainakin sain annettua ittestäni erittäin halvan kuvan...toi ei oo mun tapaista, ei yhtään.