Miksi se laihduttaminen on mulle niin saatanan vaikeaa yhtäkkiä, taas.
Mä haluan olla laiha,
mä olen niin kauan halunnut olla laiha,
mä olen niin kauan vihannut kroppaani,
mä en viihdy siinä.
Mutta silti, kun laittaudun ja laitan kauniit vaatteet päälle, niin mä hymyilen mun peilikuvalle...miksi?
Alanko mä vaan tyytyä tähän mun valaan ulkomuotoon, ymmärtääkö mun alitajunta etten mä muuksi muutu...olen paksu ja sillä selvä?
Mä en suostu tyytymään tähän koska voin saada parempaa.
Viimeistään ensi kesänä mun on oltava laiha.
Mun on viimeisen kahden kesänkin aikana pitänyt olla laiha, mutta miten on käynyt...olen ollut kesä kesältä lihavampi, isompi.
Nyt se loppuu, mä en ole niin heikko etten pystyis tähän.
Nyt kun katson kauniita ja siroja YO-mekkoja kaupoissa niin tuntuu lähinnä tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti