En ole ainakaan itkenyt kertaakaan tänään, tosin koulussa ahdistus omasta ulkonäöstä kasvoi vessareissulla niin suureksi että meinasin lähteä kotiin.
Haluaisin niin puhua tästä mun olosta, kaikesta, mun parhaalle kaverille.
Tiedän että hän ymmärtäisi, hän kävi ylä-aste aikoina tätä samaa paskaa läpi kuin minä ja hän puhui silloin mulle kaikesta pahasta olostaan...pitäisikö siis minunkin?
Olen kuitenkin hänen seurassaan aina niin pirteä ja iloinen ja pelkään ettei hän usko mua...pelkään että hänkin vain vähättelee.
Haluaisin niin kovin kertoa hänelle kaiken...pelkään vain että minusta tulee joku rasite hänelle, ystävä kenestä pitää kantaa huolta...tai jotain.
En tosiaan tiedä mitä teen.
Oon syönyt tänään 4 palaa kuivattua varrasleipää, perunan, muutaman haarukallisen lohta, italianpataa ja yyyh....pikkulettuja.
Tuntuu että olisin syönyt tänään melko vähän mutta noin kirjoitettuna se näyttää paljolta, siinä on liikaa.
Miksi helvetissä edes söin niitä lettuja?
Aloin pitkästä aikaa suunnittelemaan seuraavan päivän syömisiäni vihkoon, toivottavasti toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti