Exä tuli juttelemaan tänään, juteltiin kerrankin koko keskustelun ajan nätisti toisillemme ilman minkäänlaista vittuilua tai kiukkua. Muista kerroista poiketen en itkenyt keskustelumme aikana...kunnes hän sanoi lauseen
"tulee ihan viime vuos mieleen". Kyyneleet nousivat silmiini kun palasin mielessäni siihen millaista elämäni, meidän yhteinen elämämme oli vuosi sitten...kyynelten noustessa silmiin mieleen nousivat muistot niistä ihanista yhteisistä haaveista, siitä miten nukuimme joka yö vierekkäin ja sylikkäin. Kaikki tuo ajatusten kirjo vilahti mielessäni muutamien sekuntien ajan. Suljin silmäni ja puristin tyynyäni...
"en vittu sentään halua itkeä enää hänen takiaan, ei mun tarvitse" ja niin itku loppui. Sain selätettyä sen syvän surun mikä mut on ennen vallannut kun olen puhunut exän kanssa. Ja mä olen kerrankin ylpeä itsestäni kun selvisin koko tilanteesta vain muutamalla hiljaisella kyyneleellä, kun viimeksi sorruin viiltelemään.
Syy siihen miksi selvisin tuosta tilanteesta on varmasti ne kaksi
poikaa (miestä), vaikkakin toinen heistä edelleen aiheuttaa mulle harmaita hiuksia tuuliviirin omaisilla ajatuksillaan. Oon silti ilonen että mulla on heidät mun elämässä.
ps. olen viimepäivinä viettänyt parhaimmillaan useita tunteja vain kuunnellen musiikkia kuulokkeista, maaten sängyllä ja haaveillen kaikesta ihanasta. Niinä hetkinä kaikki on samaan aikaan niin hyvin mutta silti niin huonosti...en oikein osaa päättää olenko iloinen vai surullinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti