keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Sometimes I think that it's better to never ask why


Lähdin tänään kesken koulupäivän kotiin. Menin puolijuoksua bussipysäkille ja otin bussin kotiin. "Tää bussi menee aika ison mutkan kautta jos keskustaan haluat". Ei haittaa yhtään. Kotona ei ole ketään, ensin ajattelen mennä suoraan nukkumaan mutta nälkä huutaa mahassa, jääkaapille...lähes tyhjä. Vetäisin sitten mahan täyteen makaroonia niin että nyt vielä illallakin turvottaa ihan kiitettävästi. Pastamättösession jälkeen nukkumaan, nukuin kolme tuntia, hyvästi yöunet...taas kerran.

Mun parhaalla kaverilla (jos sitä siksi voi enää edes kutsua) on joku ongelma mua kohtaan. Pistää elämänsä risaiseksi ja välillä on sellasia kausia ettei se välitä oikein mistään vaikka sillä on elämässä kaikki ihan helvetin hyvin. Ollaan sen kanssa ehkä liian erilaisia. Onneksi mulla on mun ihanat tytöt, maailman parhaimmat tyypit.

Se on jännä miten paljon voikaan ahdistaa koulussa, miten pitkältä tuntuu istua 70min yksin takapulpetissa ilman yhtään kaveria koko kurssilla.

Huomenna koulun lääkärille puhumaan mun sosiaalisista pelkotiloista, en haluaisi. ps. olen vältellyt vaakaa koko viikon, huomenna pakko mennä.

2 kommenttia: