tiistai 18. syyskuuta 2012

sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu kaksi uupunutta, onnellisia vain unissaan


Tänään oon syöny about 800kcal...puolet maksalaatikosta ja puolet ruisleivästä, muuta en ookkaan sitten syönyt. Rinnassa on taas se tuttu puristava tunne ja tekisi mieli itkeä...en tiedä mikä mulla oikeen on kun oon tällanen. K vaikuttaa mun oloon varmaan eniten...eilen en kuullut siitä mitään ja tänäänkin vaihdettiin vaan pikaiset kuulumiset kun kysyin mitä sille kuuluu. Sen jälkeen ei edes kysynyt että mitä mulle kuuluu. Tiedän että mun olo helpottaisi kun saisin tietää että haluaako se olla vain ystäviä vai jotain enemmän, ja mä toivon niin paljon että nähdään perjantaina jotta voin kysyä asiaa siltä suoraan...silläkin uhalla että joudun pettymään. Parempi sekin kuin olla epätietoisena. Nytkin se on online-tilassa ja mä vain odotan...tule puhumaan mulle, pelasta mun päiväni, oo niin kiltti...

Tuntuu niin tyhmältä, miksi elättelen toivoa siitä? Se on komea ja hauska, se saisi kenet vaan joten miksi se tyytyisi tällaiseen.

Tekisi mieli olla säälittävä ja heikko...mun rumaan kroppaan verrattuna arvet on suorastaan kauniita.

1 kommentti:

  1. tuttu tunne tuo että miksi elättelen toiveita kun en kumminkaan kelpaa.. muista kuitenkin, kaikesta huolimatta, olet ihana ja jossain joku odottaa siuta! tsemppiä<3

    VastaaPoista