sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Nobody said it was easy


En ole kuullut hänestä vuorokauteen mitään. Ei vastannut viesteihini vaikka lupasi. En tiedä mikä meidän tilanne on. Onko edes mitään meitä, oliko koskaan? En ota tänään yhteyttä, en halua roikkua.

Huomenna kuitenkin pakko pistää viestiä vaikka ei ottaisikaan yhteyttä. Mä aijon selvittää tämän asian hänen kanssaan kasvotusten. Hän saa sanoa mulle päin naamaa jos haluaa että tämä oli tässä. Mä vittu ansaitsen edes sen että kuulen sen päin naamaa enkä tekstiviestillä.

Olo on taas niin lamaantunut. Oon ollut koko päivän aamutakissa. Maannut sängyllä tuijottaen tietokoneen ruutua. Miettinyt pääni puhki ja itkenyt.

Ja peilistä katsoo taas se ruma ja läski tyttö joka epäonnistuu kaikessa mihin ryhtyy. Tänään aamulla mulla oli pitkästä aikaa sellainen olo että haluaisin vahingoittaa itseäni...ja haluan edelleen, haluasin niin paljon. Vanhat arvet muistuttaa vielä viime kerrasta kun romahdin.


1 kommentti:

  1. kiitos ihanasta kommentista<3 ehkä se on ihan hyvä etten ole ollut enää Milan kanssa yhteyksissä, en tukeudu siihen liikaa, nyt näen sen, että osaan seistä omilla jaloilla, ehkä se on parempi näin...

    VastaaPoista