keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

when you lose something you cant replace


Melkein vuosi viimeisestä kirjotuksesta...
Kirjoittaminen jäi, koska mulla meni elämässä hyvin, vaikka lihoinkin, olin onnellinen...
onnellisempi kuin koskaan.

Muutama viikko sitten kaikki muuttui.
Poikaystävä jätti minut. Romahdin täysin.
Kaikki ne yhteiset suunnitelmat, lupaukset, kaikki se hyvä oli vaan poissa.
Hän on nyt onnellinen toisen kanssa, ja mä jäin nuolemaan haavojani.
Kaikki ne vuodet mun kanssa eivät loppuviimeksi merkinnetkään mitään hänelle. 

Tänään koin romahduspisteen, itkin hysteerisesti sängyssä, tärisin, en saanut henkeä.
Tupakat ovat laukussa, oisin halunnut polttaa ne, mutten voinut koska vanhempani olivat kotona.
Katselin ympärilleni löytääkseni jotain mikä saisi mut rauhoittumaan, että saisin taas happea.
Löysin laukustani sakset ja makasin sängyllä, mitä enemmän tuhoa tein saksilla reiteen, sitä helpommin sain taas henkeä. Sairasta, en mä oo tällainen.
Tuntuu niin säälittävältä, että mä oikeasti vahingoitin itseäni sen kusipään takia, mä olen helvetti sentään täysi-ikäinen nainen ja mä teen tällaista.

En ole näinä muutamana viikkona tunnistanut itseäni enää ollenkaan, kavereiden seurassa olen normaali, suht iloinen, mutta yksin...en ole enää se ihminen ketä olin vielä jokuaika sitten.

En tiedä montako kiloa olen laihtunut eron jälkeen...monta, koska lopetin syömisen lähes kokonaan tuon jälkeen. No, se tekee mulle vaan hyvää.

Tälläkin hetkellä se sika on uuden naisensa luona.

Taidan alkaa taas kirjoitella tänne säännöllisesti, nyt kun on taas jotain mistä purkaa sydäntä, nyt kun en ole enää se sama onnellinen tyttö.
 Samalla kerron laihdutuksesta ja sen etenemisestä.

Kommentoikaa, kertokaa jos vieläkin jaksatte lukea mun juttuja täällä.

2 kommenttia: