sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

I could really use a hug right now


Oon taas kirjotellu tosi laiskasti. Mulla on vaan niin paljon kaikkea tekemistä etten ehdi enkä jaksa. Ylppärit painaa niskaan ja silti ei tunnu riittävän lukumotivaatiota. Maanantaiksi kirjoitettava kaksi psykologian esseetä. Ahdistaa ja tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Kun ylppärit on ohi niin toivottavasti tä suurin stressi katoaa.

Treenimotivaatio on korkealla ja oonkin treenannut tällä viikolla 4 kertaa. Huomenna vielä sali + bodybalance. Mutta sitten se syöminen...miten voin syödä terveellisesti kun kaapit on vieläkin täynnä pastaa ja nuudelia?! Sorrun ihan liian usein (= lähes päivittäin) ahmimaan kaksi lautasellista pelkkää pastaa. Kuulostaa helvetin ällöttävältä, mutta se on mun suurin pahe ikinä. Ällötän itteeni jatkuvasti ja silti teen tätä...syönsyönsyön. Tuntuu ettei musta oo mihinkään. Tuntuu siltä etten ikinä pääsee opiskelemaan sitä alaa mitä haluan, en ikinä saa kunnon töitä, en ikinä löydä ihmistä joka rakastaisi mua ehdoitta. Ihan kamala tunne.

Jos mulla vain olis joku ihminen tässä vieressä, ketä pitäis musta kiinni tiukasti ja kuiskais korvaan "kyllä sä pystyt siihen"

2 kommenttia:

  1. Mulla on aivan sama tunne, ei niinkään syömisen tai liikunnan suhteen - ne onnistuu hyvin. Tuntuu etten pääse koskaan lukiosta läpi, pelkään etten selvitä kirjotuksia, pelkään että pilaan kaiken ja kirjotan ihan helvetin huonosti enkä pääse unelmaduuniin.. pelkään aivan liikaa kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin tuttu tunne! Tai mä kyllä tiedän et pääsen lukiosta läpi, mut pelottaa myös että saan näistä kahdesta viimisestä aineest ihan paskat arvosanat. En luota itteeni yhtään ja sit tulee semmonen tunne että "miks ees yritän lukea ku kuitenkin saan paskan arvosanan". Ja kaiken kannalta on tommonen olo.

      Mutta hyvä että sulla menee laihdutusjutut hyvin :)!

      Poista