keskiviikko 6. helmikuuta 2013

asunto


Sain asunnon. Avara, valoisa, juuri remontoitu, aivan minun näköiseni. Muutto on pian. Pian bloggailen teille oman asuntoni nurkista.

Olen samaan aikaan innoissani ja peloissani, tunnen ahdistustakin. Se on kai ihan normaalia. Pelottaa muuttaa ensimmäistä kertaan omilleen, sitten asun oikeasti aivan yksin. Olen äitini kanssa todella läheinen, tuntuu varmasti oudolta asua ilman häntä. Tuntuu että tä kaikki tuli niin nopeasti...oma asunto, lukio loppuu, viimeiset kirjotukset, yliopistoon haku, vuoden ensimmäiset työhaastattelut. Stressaa, pelottaa, ahdistaa.

Olen sellainen ihminen etten tykkää olla kovin kauaa yksin. Tykkään nähdä ihmisiä, mennä paikasta toiseen. Ensimmäiset viikot omassa asunnossa on varmaan täynnä ahdistusta ja kyyneleitä...mutta kaikkeen tottuu.

K:sta ei ole kuulunut mitään. Pahin suru alkaa olla takana, olen lähinnä vihainen sille. Pettynyt. "The biggest coward is a man who awakens a woman's love with no intention of loving her" 

Suksikoon kuuseen mun puolesta.

3 kommenttia:

  1. Onnee asunnon puolesta ! :) Ja eiköhän siihen yksinasumiseen äkkii totu vaik ekat pariviikkoo onki varmaan vaikeita :) Itelläki kesällä muutto edessä nii itellä varmaan samanlaiset fiilikset sillon vaik oonki halunnu muuttaa omilleni jo monta vuotta.:b Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo varmaan kaikilla on aluks vähän pelonsekasia tunteita kun muuttaa ihan yksin ekaa kertaa. Tsemppiä sullekin :>

      Poista
  2. Sulle on haaste mun blogissa! :)
    ps. liityin lukjaksi, ja jakselehan.. <3

    VastaaPoista